Väinö Jaakkola – neljän nobelistin suomentaja

Usein sattuu, että vähäpätöisillä tapahtumilla on valtavat seuraukset. On ihmisiä, joihin arkielämän mitättömät tapahtumat tekevät häviämättömän vaikutuksen, jonka vallasta he eivät koskaan vapaudu ja joka ehdottomasti tulee heidän elämässään käänteen tekeväksi.

Näillä osuvilla sanoilla alkaa sveitsiläisen kirjailijan Victor Cherbuliez’n teos Kosto, joka aloitti kaunokirjallisuuden ensimmäisiin ammattisuomentajiin kuuluvan Väinö Jaakkolan uran. Kolmen vuosikymmenen työuralle mahtui neljä nobelistia yhtä lailla kuin oman aikansa viihdekirjallisuutta, WSOY:n 50 pennin kirjoja kuin Jalna-sarjaakin – yhteensä 25 suomennettua teosta. Silkkaa sattumaa kuitenkin oli, että Jaakkola päätyi suomentajaksi.

Väinö Jaakkola aloitti kieliopinnot Helsingin yliopistossa vuonna 1906. Yhden lukuvuoden aikana hän ehti suorittaa vain saksan kielikokeen sekä opiskella englannin kieltä, fonetiikkaa ja estetiikkaa, kun WSOY palkkasi hänet kustannustoimittajaksi Porvooseen.

Lupaavasti alkanut kustannustoimittajan ura kuitenkin katkesi yllättäen, kun Jaakkola sairastui keuhkotautiin. Keuhkotauti eli tuberkuloosi oli vielä 1900-luvun alussa huomattava kuolinsyy, mutta uudet hoitolaitokset, keuhkotautiparantolat, antoivat sairastuneille toivoa. Jaakkola päätyi Nummelan parantolaan, missä käytössä oli aivan uudenlainen hygieenis-dieettinen hoitomuoto, joka perustui lepoon, puhtauteen sekä runsaaseen ja terveelliseen ravintoon. Parantolassa oli vietettävä pitkiäkin aikoja, ja hoito vaati varallisuutta, jota Jaakkolalla ei ollut. Kyseessä oli kuitenkin henki ja elämä, joten Jaakkola rohkaistui pyytämään Werner Söderströmiltä lainaa ja tarjoutui maksamaan lainan takaisin suomennostöillään.

Toimitusjohtaja Herra Werner Söderström! Olen pakotettu kääntymään Teidän puoleenne asiassa, joka minulle on sangen tärkeä.

Kun tulin tänne parantolaan, oli aikomukseni olla täällä vain muutamia viikkoja ja sitten matkustaa kotiini, siellä hoitoani jatkamaan. Tämä suunnitelma on nyt kuitenkin käynyt tyhjäksi, ja minä tulen jäämään parantolaan pitemmäksi aikaa.

Tämän takia uskallan esittää Teille pyynnön, että Osakeyhtiö suostuisi avustamaan minua lainalla, jonka tervehdyttyäni suorittaisin takaisin. Tämä on kyllä rohkea pyyntö eikä mikään mieluinen minulle, mutta valitsemisen varaa ei minulla juuri ole. (13.5.1912)

Werner Söderström vastasi lainapyyntöön myöntävästi, hoito järjestyi, ja Jaakkola tervehtyi ainakin työkykyiseksi. Näin hän aloitti uuden uran kirjallisuuden suomentajana. Koston suomennos valmistui joulukuussa vuonna 1913, puolitoista vuotta lainapyynnön jälkeen. Käytännön järjestelyt eivät hoituneet kovin helposti, sillä ranskankielistä alkuteosta joutui odottamaan niin pitkään, että Jaakkola ehti suomentaa puolet teoksesta tanskankielisestä versiosta. Tanskankielinen versio oli paikoitellen kuitenkin varsin vapaa, ja Jaakkola joutui korjailemaan jo suomentamaansa alkuosaa vertaamalla sitä ranskankieliseen versioon.

Suomennoksista ei tehty kirjallisia sopimuksia, eikä palkkioita neuvoteltu etukäteen. Luottamus oli kuitenkin molemminpuolinen: Kustantamo pyysi suomentajaa ilmoittamaan, jos korvaus tuntui liian alhaiselta. Jaakkola puolestaan luotti kustantamon kykyyn arvioida sopiva palkkio.

Ehkä siellä voidaan arvostella, kuinka paljon siitä on maksettu tavallisen taksan mukaan. (17.12.1913)

Jaakkola kirjoitti suomennoksen kokonaan käsin, mutta uusi tekniikka teki jo tuloaan.

Suureksi tyytyväisyydeksi satuin käsittämään tältä paikkakunnalta erään kirjoituskoneen, joten puhtaaksikirjoittaminen, joka kävi välttämättömäksi, ei tuntunut niin kuivalta eikä vienyt niin paljon aikaa kuin mitä se olisi tehnyt ilman sitä. Olisi se hyvä olemassa oma kirjoituskone, jos tällaisia töitä pitemmältä tulee tehtäväksi, mutta sen unelman täytyy nyt toistaiseksi pysyä unelmana. (10.12.1913)

Velkansa kuittaamiseksi Jaakkola tarvitsi lisää töitä. Suomennokset sovittiin yksi kerrallaan, mutta tehtävää riitti, ja WSOY:llä oli tarjolla jo seuraava kirja – Émile Zolan Le Rêve (Unelma). Kirja oli varattu Lauri Pohjanpäälle, mutta koska Pohjanpää oli saanut paikan kansanopiston johtajana, hän ei virkansa vuoksi olisi ehtinyt saada suomennosta ajoissa valmiiksi. Helmikuun 11. päivänä 1914 kirja saapui rautatiepakettina Jaakkolalle. Noin kahdensadan sivun suomennokseen kului kaksi kuukautta, ja jo 7. huhtikuuta 1914 Jaakkola lähetti valmiin työn postitse Porvooseen.

Kirjojen vaatimustaso vaihteli, ja toinen kirja vaati enemmän vaivaa kuin toinen. Zolan Unelma osoittautui varsin työlääksi, ja Jaakkola toivoi saavansa aiempaa suuremman suomennospalkkion.

Samalla pyydän lausua hurskaana toivomuksenani, että suomennospalkkion suuruutta määrättäessä otettaisiin huomioon alkutekstin laatu, sillä se on monin paikoin jotensakin raskasta käännettävää, ainakin jos tahtoo olla tarkka työssään. Sen yksityiskohtaiset kuvaukset ovat väliin asettaneet suoranaisia vaikeuksia. Mikäli voin arvostella, ei suomennos ole paljoakaan laajempi Cherbuliez’n kirjan suomennosta, mutta työtä se on vaatinut enemmän, joten on mielestäni oikeudenmukaista että palkkio on samassa suhteessa runsaampi. (7.4.1914)

Neuvotteluja voitiin siis käydä suomennostyön valmistumisen jälkeenkin.

Säilyneen kirjeenvaihdon avulla voi hieman selvittää suomennostyöstä maksettuja palkkioita. Unelman suomennospalkkiosta ei ole säilynyt tietoa, mutta Kostosta WSOY maksoi Jaakkolalle yhteensä 500 markkaa – 250 markkaa työn valmistuttua ja 250 markkaa kirjan ilmestymisen jälkeen. Rahamuseon rahanarvolaskurin mukaan summa on nykyrahassa noin 1800 euroa. Vuonna 1923 Bernard Shaw’n kirjasta Herra Byronin ammatti maksettiin 3450 markkaa, nykyrahassa 1120 euroa. Jaakkolan viimeiseksi jääneestä suomennostyöstä Mazo de la Rochen Jalnan kukoistuksesta WSOY maksoi perikunnalle 7000 markkaa, nykyrahassa 1435 euroa.

Palkkion maksaminen osissa oli suomentajalle toisaalta hyvä ratkaisu, sillä rahaa sai näin silloinkin, kun töitä ei ollut. Toisaalta kustantamolla saattoi olla julkaisujonossa lukuisia kirjoja, jolloin suomentajan ei auttanut kuin tyytyä odottamaan saataviaan. Luottamus kustantamoon oli kuitenkin suuri, ja kustantamo toimi ikään kuin pankkina, johon suomentaja saattoi jättää palkkionsa säästöön pahan päivän varalle. Tarpeen tullen suomentaja lähetti kustantamolle maksupyynnön.

Pyytäisin samalla saada taas töitteni tililtä smk 200:-. Kai voinette lähettää sen hetimiten. Jääden odottamaan sitä sekä mahd. tietoa uusista töistä. (26.4.1915)

Vuosien varrella Jaakkola toimitti myös muiden suomennoksia, olihan hän aloittanut uransa kustannustoimittajana. On mahdollista, että aiemman kokemuksensa ansiosta hänellä oli poikkeukselliset mahdollisuudet vaikuttaa WSOY:n kustannusohjelmaan. Porvoon-vierailuillaan Jaakkola sai kirjoja, joista hän valikoi kustannusohjelmaan mielestään parhaiten sopivia kirjoja. Jotkin kirjoista saivat Jaakkolalta kielteisen lausunnon.

Samalla palautan pari vuotta takaperin minulle luettavaksi ja harkinnan mukaan myös käännettäväksi lähettämänne R.M. Ballantyne’n ”The Young Fur Traders”-nimisen kirjan. En ole jaksanut lukea sitä kokonaan, mutta sikäli kuin olen siihen tutustunut, en erikoisesti osaa suositella sitä suomennettavaksi. Se tuntuu vähän vanhanaikaiselta, eikä siinä ole edes mitään jännittävää juonta, joka korvaisi tyylin tympäisevää, teennäisen leikillistä pedanttisuutta. Luulen, että uudemmassa kirjallisuudessa olisi viljalti paljon miellyttävämpiä poika-kirjoja. Suostun kyllä ottamaan tämänkin suomennettavaksi, jos niin tahdotte, mutta en niin sanoakseni omalla vastuullani. (1.6.1923)

Myös L. M. Montgomeryn kirjaan Rilla of Ingleside (Kotikunnaan Rilla) Jaakkola suhtautui epäilevästi vuonna 1924. Kirjassa oli hänen mukaansa herkkää tunnetta ja hilpeää huumoria, mutta koska maailmansodan tapahtumat heijastuivat ympärysvaltais-patrioottisessa hengessä koko teokseen, hän ei uskonut suomalaisen lukijakunnan suhtautuvan kirjaan myötämielisesti. Jaakkola katsoi teoksen olevan yksipuolisesti väritettyä sota-aiheista kirjallisuutta, jonka julkaisemista ei Suomessa juuri ollut tapana harrastaa. Kirja suomennettiinkin vasta nelisenkymmentä vuotta myöhemmin.

Suomennostyön aikataulu oli pitkälti suomentajan itsensä määriteltävissä. Sairastelulta ei suomentaja voinut silloinkaan välttyä, ja muun muassa syyskuussa 1915 Jaakkolan töitä viivästytti paha katarri, joka piti hänet vuoteessa kaksi viikkoa. Talvella 1926 Jaakkola sai tarkistettavakseen Walter Scottin Ivanhoen. Kävi ilmi, että kirjassa riitti työtä moneksi viikoksi ja että suomennos vaati perinpohjaisen muokkauksen, ennen kuin se kielelliseen asuun ja käännöstarkkuuteen nähden jotenkuten täytti ajan vaatimukset. Viivästyksiä sattui myös kustantamon puolesta. Dale Carnegien kirja How to win friends and influence (Miten saan ystäviä ja vaikutusvaltaa) annettiin Jaakkolalle käännettäväksi syksyllä 1936. Aikataulu oli kiireinen, ja Jaakkola suomensi yli kolmesataasivuisen kirjan sovitusti viidessä viikossa. Lopulta valmis suomennos jäi kuitenkin yli vuodeksi odottamaan painokoneeseen pääsyä.

Kaikesta huolimatta työtahti oli huima. Tammikuun loppupuolella 1924 WSOY tarjosi Jaakkolalle uutta suomennosta, Sigrid Undsetin teosta Vaaren (Kevät). Kirjaa näkemättä Jaakkola arvioi päivävauhdikseen kuusi seitsemän sivua. Reilun kuukauden kuluttua 10.3. hän lähetti suomennoksen postitse Porvooseen ja pahoitteli, ettei teoksen laajuuden vuoksi ehtinyt saada suomennosta valmiiksi vaaditussa aikataulussa. Suomen kansallisbibliografian Fennican mukaan Kevään sivumäärä on 376.

Jaakkola jatkoi työskentelyään suomentajana ja kustannustoimittajana aina kuolemaansa saakka vuoteen 1942. Hän asui vuoroin Helsingissä, terveytensä takia vuoroin raikkaassa maalaisilmassa Oulaisissa, Pohjois-Pohjanmaalla. Siinä missä kustantamon kanssa kirjeenvaihto antaa virallisen kuvan suomentajan työstä, perheenjäsenille lähetetyt kirjeet kertovat suomentajan arjesta sekä elämästä kasvavassa Helsingissä, missä Yhtyneiden Kuvalehtien talo oli juuri kohoamassa Bulevardille ja missä Päivärinnankatu Töölössä oli jo lähes maaseutua. Suomentajan ja kustannustoimittajan työn ohessa Väinö Jaakkola harrasti aktiivisesti valokuvausta ja kuvasi myös tilauksesta. Muistona harrastuksesta Jaakkolan suvun arkistoissa ovat säilyneet lukuisat valokuvat Helsingistä, Oulaisista ja WSOY:n kustannusliikkeen tiloista Porvoossa.

Teksti: Anu Koivunen

Kirjoittaja on pohjoismaisten kielten suomentaja, joka tutkii harrastuksenaan Pyhäjokialueen paikallis- ja sukuhistoriaa.

Väinö Jaakkolan suomentamat teokset:

1. Victor Cherbuliez, Kosto 1914 (WSOY)
2. Emile Zolá, Unelma 1914 (WSOY)
3. Florence L. Barclay, Shenstonen rouva 1915. Toinen kääntäjä O. A. Joutsen. (WSOY)
4. C. J. Cutcliffe Hyne, Kapteeni Kettlen seikkailut 1915 (WSOY)
5. Rudyard Kipling, Meren urhoja 1915 (WSOY)
6. Henry van Dyke, Tarina neljästä tietäjästä 1916 (WSOY)
7. Hendrik Conscience, Flanderin leijona 1919 (WSOY)
8. Marion F. Crawford, Konstantinopolin orjatar 1919 (WSOY)
9. Stanley Weyman, Todellinen aatelismies 1919 (Gummerus)
10. B. M. Croker, Petoksen pauloissa 1920 (Gummerus)
11. Richard Harding Davis, Onnen sotureita 1920 (WSOY)
12. Ingeborg Vollquartz, Entisajan rakkautta 1920 (Gummerus)
13. Neil Munro, Nuppu 1923 (Kustannus Oy Kirja)
14. Charles Reade, Luostari ja kotiliesi 1923 (WSOY)
15. Bernard Shaw, Herra Byronin ammatti 1923 (WSOY)
16. Sigrid Undset, Kevät 1924 (WSOY)
17. Mazo de la Roche, Jalna 1937 (WSOY)
18. Dale Carnegie, Miten saan ystäviä, menestystä, vaikutusvaltaa 1938 (WSOY)
19. Sinclair Lewis, Tuhlaajavanhemmat 1938 (WSOY)
20. Mazo de la Roche, Jalnan perhe 1938 (WSOY)
21. Sverre S. Amundsen, Italialaispoika, langattoman keksijä 1939 (WSOY)
22. Mazo de la Roche, Jalnan isäntä 1939 (WSOY)
23. Mazo de la Roche, Jalnan perintö 1939 (WSOY)
24. Mazo de la Roche, Jalnan kukoistus 1941 (WSOY)
25. Stanley E. Jones, Voittoisa unelma 1953 (WSOY)

Lähteitä ja lisää lukemista:

KA. Werner Söderström Osakeyhtiö. WSOY:n arkisto. Kirjailijakirjeenvaihto.
Jaakkola, Väinö (1909–1941)

Jaakkolan suvun yksityiskokoelmat / Katja Mattila, Oulainen.

Häggman, Kai 2001: Piispankadulta Bulevardille. Werner Söderström Osakeyhtiö 1878–1939. WSOY, Porvoo.

Riikonen H. K. et al. 2007: Suomennoskirjallisuuden historia 1. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.