Uusi työaikalaki astui voimaan vuodenvaihteessa
21.2.2020
|
Uusi työaikalaki tuli voimaan 1.1.2020. Tärkeimmät uudistukset liittyvät joustotyöhön, työaikapankkiin, liukuvaan työaikaan ja etätyöhön. JOUSTOTYÖ SOVELTUU VAIN VAATIVAA ASIANTUNTIJATYÖTÄ TEKEVILLE TYÖNTEKIJÖILLE Joustotyö on uusi konsepti, jota aikaisempi työaikalaki ei tunne. Joustotyö sopii asiantuntija- ja tietotöihin, joissa työntekijä voi vapaasti valita työntekopaikan ja -ajan. Se ei sovellu tehtäviin, joissa työnantaja määrää työnteon ajan ja paikan. Työntekijä ja työnantaja voivat tehdä sopimuksen joustotyöajasta, mikäli vähintään puolet työajasta on sellaista, jonka sijoittelusta ja työntekopaikasta työntekijä voi itse päättää. Työajan tarkan sijoittelun sijaan työnantaja voi määritellä tehtävät ja niitä koskevat tavoitteet, mutta työn suorittamisen aika ja paikka on pääsääntöisesti työntekijän itsensä valittavissa. Myös joustotyössä voidaan sopia, että on tiettyjä aikoja, jolloin täytyy olla työpaikalla. Joustotyöstä sovitaan työntekijän ja työntekijän välillä Joustotyö edellyttää luottamusta työnantajan ja työntekijän välillä. Siksi kummankin sopijapuolen on voitava irtisanoa joustotyösopimus, mikäli se ei toimi. Siksi kannattaa sopia, mihin työaikaan palataan, mikäli joustotyöaikaa ei enää noudateta. Myös joustotyötuntien määrän ja lepotaukojen tulee olla työaikalain tai työehtosopimuslain sallimia, eli joustotyö ei ole sopimus määrättömästä ylityöstä. Joustotyön pääasiallinen soveltamisala on vaativa asiantuntija- ja tietotyö. Joustotyö ei sovellu tehtäviin, joissa työnantaja määrää työnteon paikan ja ajan. Tällaisia tehtäviä ovat esimerkiksi työ, joka on sidottu aukioloaikoihin, ryhmätyömuotoinen työ tai asiakaspalvelutyö. Sen sijaan, jos joustotyössä oleva asiantuntija työskentelee omaehtoisesti toimistotiloissa, se ei estä joustotyön soveltamista. Esimerkiksi vapaasti ja itsenäisesti työskentelevien tiimien voi olla käytännössä helpointa tavata työpaikalla ja käyttää työnantajan tiloja. Joustotyössä sovitaan työ- ja vapaa-ajan sijoittumisen logiikka ja työaika raportoidaan Joustotyöaikaa koskevassa sopimuksessa tulee sopia päivistä, joille työntekijä saa työaikaa sijoitella. Lähtökohtana on, että työtä tehdään vain arkipäivisin. Sopimuksessa on myös sovittava viikkolevon sijoittamisesta. Sunnuntai voidaan sopia täysin työajan sijoittelun ulkopuolelle, jolloin voidaan varmistaa sunnuntai viikkolepopäiväksi. Voidaan myös sopia, että työtä voi tehdä seitsemänä päivänä viikossa, mutta silloin työnantajan tulee seurata viikkovapaan toteutumista ja tarvittaessa puututtava työntekijän työajan sijoitteluun. Jos työnantaja edellyttää työskentelyä sunnuntaina, on sunnuntaityöstä maksettava sunnuntaikorvaus. Jos taas työntekijä omaehtoisesti työskentelee sunnuntaina, on päivä tavallinen työpäivä. Joustotyössä yli- ja lisätyö vaatii sopimisen Joustotyössä lisä- ja ylityö edellyttää työnantajan nimenomaista määräystä lisä ja ylityön tekemiseen. Työntekijällä on itsenäistä päätösvaltaa työaikansa sijoittelussa, minkä takia lisä- ja ylityön syntyminen edellyttää työtä tehdyn työnantajan nimenomaisesta määräyksestä.
TYÖAIKAPANKKIEN SÄÄNNÖKSET KOSKEVAT KAIKKIA TYÖPAIKKOJA Työaikalakiin on myös lisätty uudet työaikapankkia koskevat säännökset, jotka mahdollistavat lakisääteisen työaikapankin käyttöönotosta sopimisen kaikilla työpaikoilla, riippumatta siitä, onko työnantajaa sitovassa työehtosopimuksessa työaikapankkia koskevia määräyksiä. Työaikapankin käyttöönotto sovitaan paikallisesti Työaikapankin käyttöönotosta sovitaan kirjallisesti, paikallisesti luottamusmiehen, henkilöstön tai henkilöstöryhmän kanssa. Työaikapankki tehdään koko henkilöstölle tai henkilöstöryhmälle. Työaikapankkisopimuksessa on huomioitava palkkaturvalaista johtuvat minimirajat ja sovittava ainakin, mitä eriä työaikapankkiin voi säästää ja mitkä ovat säästämisrajat. Enimmäismäärät on laskettava todellisen työajan mukaisesti, jotta työntekijälle ei koidu kohtuuttomia menetyksiä, mikäli työnantaja olisi maksukyvytön. Palkkaturvajärjestelmä korvaa enintään 6 kk palkan. Sopimuksessa on myös sovittava, mitä tapahtuu työaikapankkiin säästetylle ajalle, mikäli pankki lakkautetaan. Työaikapankkiin voi siirtää eriä, joita työntekijän suostumuksella voi siirtää pankkiin:
Pääsääntöisesti työaikapankkiin ei siirretä säännöllisen työajan palkkaa tai muuta vastaavaa Pankkiin ei pääsääntöisesti saa siirtää säännölliseltä työajalta maksettua palkkaa, kulukorvauksia tai korvausluonteisia saatavia. Myöskään jo erääntyneitä rahamääräisiä saatavia ei saa siirtää pankkiin. Työaikapankkiin ei saa säästää kalenterivuoden aikana yli 180 tuntia (vertailu tulee tehdä edellisen vuoden saldoon). Enimmillään voi siirtää esim. liukuvan työajan saldoa 3*60 tuntia. Toisaalta työaikapankissa saa olla säästettynä enintään työntekijän 6 kk säännöllistä työaikaa vastaava palkanmäärä (palkkaturvan kattama määrä, ks. edellä). Kun aika siirretään työaikapankkiin aletaan sen käyttöön soveltaa työaikapankin määräyksiä Työaikapankkiin siirrettävillä erillä voi olla laissa säädetty tai sopimuksessa määrätty vaatimus siitä, mihin mennessä vapaa on annettava tai rahamääräinen etuus on maksettava. On huomattava, että työaikapankkiin säästetty erä muuttuu kirjaushetkellä työaikapankkia koskevien sääntöjen mukaan korvattavaksi eikä erien alkuperää enää seurata! Tämä tarkoittaa sitä, että jos työehtosopimuksessa on sovittu, että lomaraha erääntyy 30.6. mennessä. Lomarahaa vastaava vapaa-aika voidaan siirtää työaikapankkiin ja pitää vapaana myöhemmin, kunhan siirrosta sovitaan ennen erääntymispäivää. Vapaan ajalta maksettava palkka erääntyy vapaata pidettäessä (työpäivän veroisia vapaita). Työaikapankkia koskevassa sopimuksessa on sovittava vapaan käyttämisen periaatteista. Mikäli osapuolet eivät pääse yhteisymmärrykseen työaikapankkivapaan antamisesta, on laissa määräys, jonka mukaan työntekijällä on aina halutessaan oikeus saada työaikapankkiin kertynyttä vapaata vähintään kaksi viikkoa vuodessa tai jos työaikapankkiin on säästetty vapaata yli 10 viikkoa. Työntekijällä on oikeus halutessaan saada vapaaksi vähintään yksi viidesosa työaikapankin kertymästä. Lisäksi on määrätty, että työnantajan on työntekijän vaatimuksesta annettava vapaa seuraavan 6 kuukauden aikana. Työnantajan määrätessä vapaan ajankohdan työntekijällä on vapaan pitämisen sijasta oikeus vaatia korvauksen maksamista rahana. Tämä on perusteltua, koska työntekijällä olisi alkujaankin ollut oikeus saada tehdystä lisä-, tai ylityöstä maksettava korvaus tai muu taloudellinen etuus rahana. Työnantajalla oltava työntekijäkohtainen tieto työaikapankkiin säästetyistä eristä Työnantajalla on velvollisuus pitää työntekijäkohtaista kirjaa työaikapankkiin siirretyistä eristä sekä työaikapankkiin siirrettyjen etujen pitämisestä vapaana. Työntekijällä on oikeus saada työnantajalta tietoa itseään koskevista työaikamerkinnöistä eli tieto työaikapankkisaldostaan. Työaikalain mukaista työaikapankkia voidaan soveltaa kaikilla työpaikoilla. Mikäli työpaikalla on työehtosopimukseen perustuva työaikapankki, voidaan soveltaa sitä, mutta voidaan myös sopia, että sovelletaan työehtosopimusperusteisen pankin sijasta työaikalain mukaista työaikapankkia. Vaihtoehtotilanteessa työpaikalla sovitaan, kumpaa siellä sovelletaan.
LIUKUVAN TYÖAJAN SÄÄNNÖKSIÄ ON MUOKATTU UUDESSA LAISSA Liukuvasta työajasta oli säännöksiä jo vanhassa työaikalaissa. Niitä on nyt täsmennetty ja hieman muutettu. Liukuvan työajan järjestely on työajan ja päivittäisten taukojen sijoittelua koskeva järjestely, jossa työntekijällä on sovituissa rajoissa itsenäinen päätösvalta työajan sijoittumisesta. Liukuvan työajan käyttö soveltuu töihin, joissa työntekijän tehtävät eivät edellytä läsnäoloa työpaikalla koko työpäivän ajan. Liukuma-aikaa käytettäessä sovitaan kiinteästä työajasta, jolloin työntekijän on oltava työpaikalla. Muuten työntekijä voi sovituissa rajoissa halutessaan joko pidentää tai lyhentää vuorokautista työaikaa. Liukuvassa työajassa säännöllinen työaika saa olla keskimäärin enintään 40 tuntia viikossa tai työehtosopimuksessa sovittu lyhyempi viikkotyöaika. Liukuvasta työajasta on tehtävä sopimus työntekijän ja työnantajan välillä, eli se on työntekijäkohtainen. Työntekijöitä on kuitenkin kohdeltava tasapuolisesti liukuvan työajan järjestelyissä. Jos työpaikalla on sovellettava YT-lakia, sovitaan sen mukaisesti liukuvan työajan käyttöönotosta ja sen ehdoista. Liukuvassa työajassa säännöllinen työaika koostuu kiinteästä ajasta ja ajasta, jolla voi liukua Liukuvaa työaikaa koskevassa sopimuksessa on sovittava vähintään seuraavista asioista: kiinteä aika, jolloin liukumaa ei voi käyttää, työajan vuorokautisesta liukuma-rajasta, joka voi olla enintään 4 tuntia ja liukuma-ajan sijoittumisesta, lepoaikojen sijoittumisesta sekä säännöllisen työajan ylitysten ja alitusten enimmäiskertymästä. Liukumia voi sijoittaa työpäivän alkuun tai kiinteän työajan jälkeiseen aikaan tai niin, että liukumia käytetään sekä päivän aluksi että työpäivän päätteeksi. Lain mukaan on mahdollista myös sopia, että työntekijällä on mahdollisuus jakaa työpäivä kahteen osaan, esimerkiksi niin, että kiinteän osan ja myöhemmän työn välillä on keskeytys. Säännöksen ajatellaan helpottavan työn ja perhevelvollisuuksien yhteensovittamista erityisesti lasten ollessa pieniä. Jos työnantaja ehdottaa liukuman käyttöönotossa kaksiosaisen päivän mahdollisuutta, kannattaa miettiä tarkkaan, onko tällainen järjestely työntekijän kannalta hyvä ratkaisu. Liukuvan säännöllisen työajan ajatuksena on olla työntekijälle työaikaan joustoa tuova. Työntekijä päättää liukumien käytöstä, kiinteä aika on sitovasti ennalta sovittu.
Liukuvan työajan maksimisaldo on 60 tuntia 4 kuukauden jakson päättyessä Liukuvan työajan järjestelmässä työajan enimmäismäärä ei saa ylittää 60 tuntia neljän kuukauden seurantajakson päättyessä. Seurantajakson aikana tuntimäärä sen sijaan voi olla enemmän kuin 60 tuntia, kunhan se laskee 60 tuntiin seurantajakson päättyessä. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että seurantajakson lopulla työnantaja ei voi edellyttää työntekijältä kiinteän työajan ylittäviä tunteja. Tai jos työtä tuolloin olisi tehtävä, se vaatisi määräyksen ylityön tekemisestä. Ylityötunteja ei lueta työaikasaldoon. Vastaavasti työajan alitustunteja saa olla enintään 20 tuntia neljän kuukauden seurantajakson päättyessä.
Työaikasaldon tasoittaminen enimmäismäärään voi edellyttää ylimääräisten vapaa-aikojen antamista, mikä edellyttää työntekijän ja työnantajan välistä sopimusta siitä, että työajan ylitysten kertymää vähennetään työntekijälle annettavalla vapaa-ajalla. Työntekijän pyytäessä työaikasaldoa, vähentävä vapaa olisi annettava kokonaisina päivinä. Liukuvan työajan voi irtisanoa Toistaiseksi voimassa oleva liukuvan työajan järjestely on irtisanottavissa päättymään kulumassa olevan seurantajakson päättyessä. Liukuvassa työajassa lisä- ja ylityö edellyttää nimenomaista määräystä Liukuvassa työajassa lisä- ja ylityö edellyttää työnantajan nimenomaista määräystä lisä ja ylityön tekemiseen. Työntekijällä on itsenäistä päätösvaltaa työaikansa sijoittelussa, minkä takia lisä- ja ylityön syntyminen edellyttää työtä tehdyn työnantajan nimenomaisesta määräyksestä.
ETÄTYÖ ON NYT TYÖAIKAA Etätyö on nyt kirjattu lakiin. Uudessa työaikalaissa etätyö on virallisesti työaikaa ja työntekijät ovat myös etätyössä ollessaan työnantajan tapaturmavakuutuksen piirissä. Aikaisemmin työaika tarkoitti vain työpaikalla tehtävää työtä.
VUOSITTAISTEN YLITÖIDEN ENIMMÄISMÄÄRÄ MUUTTUU KOKO TYÖAJAN ENIMMÄISMÄÄRÄKSI Työaikalaki asettaa rajat liialliselle työnteolle. Aikaisemmin ylitöitä sai tehdä 250–330 tuntia vuodessa ammatista riippuen. Uudesta työaikalaista poistettiin vuosittaisten ylitöiden raja ja tilalle tuli rajoitus kokonaistyöajalle. Päivässä voi tehdä enintään 8 tuntia ja viikossa 40 tuntia. Lainmuutos pidentää myös enimmäisaikaa, jonka töitä voi vuodessa teettää. Aikaisemmin voimassa olleen lain mukaan enimmäistyöaika oli 2 250 tuntia vuodessa, joka nousi nyt runsaaseen 2 300 tuntiin. Työaika voi olla viikossa yhteenlaskettuna keskimäärin enintään 48 tuntia neljän viikon ajanjakson aikana.
NORMAALIA TYÖAIKAA VOI OLLA 10 TUNTIA PÄIVÄSSÄ Työpäivän pituutta voi muuttaa yhteisymmärryksessä. Sopimalla työpäivän pituus voi olla kymmenen tuntia päivässä. Viikossa ei silti saa tehdä enempää kuin 48 tuntia töitä ja enintään 4 kuukauden aikana keskimääräinen viikkotuntien määrän on tasoituttava 40 tuntiin. Teksti: Karola Baran Kirjoittaja on SKTL:n lakimies.
|
