Kääntäjä-lehden arkistosta: Sotilastulkit suomalaisissa kriisinhallintaoperaatioissa

Tulkit ovat kriisinhallintaoperaatioiden avainhenkilöitä. Operaatioissa tarvittavista tulkkauspalveluista suurin osa toteutetaan kohdealueelta rekrytoitujen tulkkien avulla, mutta suomalaisiin kriisinhallintajoukkoihin kuuluu paikallistulkkien lisäksi usein myös sotilastulkkeja. Keitä ovat kriisinhallintaoperaatioiden suomalaiset sotilastulkit? Mikä on sotilastulkkien tehtävä ja rooli osana suomalaista kriisinhallintajoukkoa? Miten kriisinhallintaoperaatioiden kielipalveluja voitaisiin kehittää?

Pekka Snellmanin ensimmäisen kerran Kääntäjä-lehden numerossa 2/2014 julkaistussa artikkelissa tarkastellaan suomalaisten sotilastulkkien taustoja ja toimijuutta sekä suomalaisten kriisinhallintaoperaatioiden käännöskulttuuria. Artikkeli laajentaa kirjoittajan aikaisemman artikkelin (ks. Kääntäjän numerossa 05/2011 julkaistu Käännös- ja tulkkaustoiminnan järjestelyt kriisinhallintaoperaatioissa) näkökulmaa suomalaisiin sotilastulkkeihin. Artikkeli perustuu kirjoittajan Tampereen yliopistossa tekemään pro gradu -tutkielmaan The Agency of Military Interpreters in Finnish Crisis Management Operations.

Sotilastulkki on sotilas, joka tulkkaa tai kääntää kielestä toiseen. Sotilastulkki palvelee sotilaallisessa organisaatiossa, käyttää sotilasarvoa ja univormua sekä kantaa avoimesti asetta. Sotilastulkin ensisijainen tehtävä on edesauttaa sotilaallisissa operaatioissa tulkkaamalla ja kääntämällä, mutta sotilastulkeille voidaan määrätä myös muita tehtäviä, kuten tiedon hankinta tai kriisinhallintajoukon muiden sotilaiden kouluttaminen. Suomalaiset sotilastulkit ovat esimerkiksi opettaneet kriisinhallintajoukolle paikallisen kielen perusteita ja kulttuuritietoa. Joissain tapauksissa sotilastulkit ovat toimineet toimialueelta rekrytoitujen tulkkien ja muiden paikallistyöntekijöiden esimiehinä. Suomalaisia sotilastulkkeja on palvellut useimmissa Suomen viimeaikaisissa kriisinhallintaoperaatioissa, kuten Kosovossa (KFOR), Intian valtamerellä (ATALANTA) ja Afganistanissa (ISAF).

Suomalaisia reserviläisiä

Suomalaiset sotilastulkit ovat Suomen kansalaisia, joilla on useimmiten maahanmuuttajatausta. Tutkimustani varten haastattelin 14:ää henkilöä, jotka ovat palvelleet sotilastulkkina kriisinhallintaoperaatioissa. Haastatelluista vain kaksi on etnisiä suomalaisia, eli he ovat joko syntyneet Suomessa tai ainakin toinen heidän vanhemmistaan on suomalainen. Sotilastulkkina palvelleet maahanmuuttajat olivat muuttaneet Suomeen keskimäärin vuonna 1991 ja saaneet Suomen kansalaisuuden kahdeksan vuotta myöhemmin. Puolella haastatelluista oli kaksoiskansalaisuus. Haastattelun aikaan he olivat keskimäärin 38-vuotiaita ja palveluksen alkaessa 30-vuotiaita. Neljästätoista haastatellusta sotilastulkista yksi oli nainen.

Yhdeksän 14 haastatellusta oli suorittanut varusmiespalveluksen Suomessa. Haastateltujen palvelus sotilastulkkina oli alkanut vuosina 1999–2011. Palvelus oli kestänyt keskimäärin noin kaksi ja puoli vuotta eli verraten pitkään, sillä palvelus kriisinhallintajoukoissa kestää yleensä puoli vuotta tai vuoden.

Kielitaitoisia ammattilaisia

Haastateltujen sotilastulkkien kielitaito oli laaja: he ilmoittivat osaavansa suomi ja englanti mukaan lukien 3–7 kieltä. Haastateltavien äidinkieliä olivat albania, kroatia, dari, suomi, kurdi, persia ja somali, ja heistä kaksi ilmoitti olevansa kaksikielisiä. Kuitenkin vain neljä 14 haastatellusta oli suorittanut korkeakoulutason kieliopintoja, ja vain yhdellä oli loppututkinto kielistä. Kenenkään kielitaitoa ei ollut testattu sotilastulkiksi rekrytoitumisen yhteydessä. Puolet haastatelluista oli suorittanut tulkkausopintoja ja työskennellyt ammattitulkkina, mutta jokaisella oli kokemusta tulkkina toimimisesta sukulaisille ja ystäville.

Sotilastulkkien käyttämä työkieli kohdealueen kielen rinnalla oli useimmiten suomi, ja vain noin kolmasosa tulkkaustehtävistä oli englanniksi. Monikansallisten, sotilaallisten kriisinhallintaoperaatioiden työkieli on lähes poikkeuksetta englanti, mutta suomalainen kriisinhallintajoukko käyttää sisäisessä viestinnässään luonnollisesti suomea. Työkieli vaihtui englanniksi aina, kun läsnä oli esimerkiksi muiden valtioiden sotilaita tai muita henkilöitä, jotka eivät osanneet suomea.

Motivoituneita vapaaehtoisia

Sotilastulkkien motivaatio kriisinhallintaoperaatioissa palvelemiseen ei monelta osin poikennut muiden kriisinhallintajoukon sotilaiden motivaatiosta. Kaikki sotilastulkit hakeutuivat kriisinhallintatehtäviin vapaaehtoisesti. Yleisiä motivaation lähteitä olivat isänmaallisuus, auttamisenhalu ja seikkailunhalu. Jotkut Suomeen pakolaisina muuttaneet henkilöt korostivat isänmaallisuuden merkitystä ja kokivat olevansa kiitollisuudenvelassa Suomelle, toiset puolestaan halusivat auttaa läheiseksi kokemansa kulttuuriin kuuluvia ihmisiä. Suurin osa haastatelluista sotilastulkeista olisi halukas palvelukseen uudelleen.

Haastatellut pitivät sotilastulkin palkkaa hyvänä tai riittävänä, eivätkä he kokeneet, että palkka olisi merkittävästi vaikuttanut motivaatioon. Muita motivaation lähteitä sotilastulkeille olivat inspiroivat esimiehet sekä läheiset suhteet palvelustovereihin. Valtaosa sotilastulkeista kuvailikin suhdettaan muihin kriisinhallintajoukon sotilaisiin erittäin myönteisesti. Noin kolmasosa haastatelluista oli kokenut etnisiä ennakkoluuloja tai syrjintää, mutta nämä tapaukset olivat yksittäisten henkilöiden aiheuttamia.

Enemmän sotilaita kuin tulkkeja

Sotilastulkkien rooli suomalaisissa kriisinhallintaoperaatioissa osoittautui paljon suuremmaksi kuin se rooli, joka tulkeilla yleensä oletetaan olevan esimerkiksi tulkkien ammattisäännöstön mukaan. Toimijoina sotilastulkit ovat pikemminkin viestinnän kolmansia osapuolia kuin ”käännöskoneita”. Sotilastulkeilla oli kriisinhallintaoperaatioissa merkittävää vaikutusvaltaa sekä suoraan että välillisesti. Tulkkien merkittävä rooli johtui heidän suhteellisesti ylivertaisesta kielitaidostaan ja kulttuurintuntemuksestaan. Toisaalta sotilastulkkien kielitaito ja kulttuurintuntemus aiheuttivat myös sen, että uhkaavissa tilanteissa he olivat kokeneet pelkoa eri tavalla kuin muut kriisinhallintajoukon sotilaat. Noin puolet haastatelluista kertoi kokeneensa uhkaa tai pelkoa palveluksensa aikana.

Sotilastulkkien tärkeiksi taidoiksi ja ominaisuuksiksi mainittiin esimerkiksi kenttäkelpoisuus, rauhallisuus ja vastuullisuus. Sotilastulkkien mukaan he suoriutuivat tehtävistään hyvin, kunhan he olivat selviytyneet alkujännityksestä ja perehtyneet sotilaskielen erikoissanastoon. Merkillepantavaa on, että tulkkauskoulutuksella ja -kokemuksella vaikuttaisi haastattelujen perusteella olevan vain vähän vaikutusta tehtävistä suoriutumiseen.

Sotilastulkkien toimijuudella tarkoitetaan heidän motivaatiota ja kykyä toimia. Sotilastulkkien toimijuuden perusta on se luottamus, jota muut kriisinhallintajoukon sotilaat heitä kohtaan osoittavat. Tätä luottamusta omalta osaltaan vahvistaa sotilastulkkien suomalaisen kulttuurin tuntemus (”suomalaisuus”) ja heidän sotilaskoulutuksensa. Sotilastulkit itse korostivat sotilaskoulutuksen ja sotilaskulttuurin tuntemuksen merkitystä sotilastulkeille. Tulkkien toimintaedellytysten kannalta tärkeää on myös kriisinhallintajoukon sotilaiden toiminnallinen kielitaito, jonka olennainen osa on taito viestiä tulkin välityksellä.

Puolueellisia puolueettomia

Suomalaiset sotilastulkit tunnistivat oman vaikutusvaltansa ja pohtivat siihen liittyviä eettisiä kysymyksiä. Se, että sotilastulkit pitivät itseään enemmän sotilaina kuin tulkkeina, heijastui heidän mielipiteisiinsä tulkin puolueettomuudesta: sotilastulkit eivät aina kokeneet pystyneensä toimimaan puolueettomasti siinä määrin kuin tulkeilta yleensä edellytetään. Univormun käyttö korosti sitä, että sotilastulkki on osa kriisinhallintajoukkoa. Joissain yksittäisissä tapauksissa sotilastulkkien muusta kriisinhallintajoukosta poikkeava etnisyys oli aiheuttanut sen, että heidän lojaaliutensa oli kyseenalaistettu. Haastateltavien lojaaliuden lähtökohta oli kuitenkin lähes aina suomalaisen sotilaan identiteetti, jolloin kriisinhallintajoukon ja Suomen etu oli ensisijainen.

Suurin osa haastatelluista tunsi tulkkien ammattisäännöstön ja piti mahdollisena, että sotilastulkki ei kaikissa tilanteissa voi toimia ammattisäännöstön mukaan. Useat sotilastulkit olivat esimerkiksi valmiita rikkomaan vaitiolovelvollisuutensa, mikäli heidän tietoonsa tuli seikkoja, jotka saattaisivat vaarantaa kriisinhallintajoukon turvallisuuden. Mahdollisen ristiriidan sotilastulkin ja tavallisen tulkin roolin välillä muotoili ehkä parhaiten haastateltava, joka totesi, että sotilastulkin ”täytyy oppia toimimaan puolueettomasti puolueellisena.”

Kohti seuraavaa operaatiota

Suomesta rekrytoiduilla sotilastulkeilla on tärkeä rooli kriisinhallintaoperaatioissa, eikä operaatioiden tulkkauspalveluja tulisi jättää pelkästään paikallistulkkien varaan. Sotilastulkit ovat erityisen tärkeitä paikallistyöntekijöiden valvonnassa ja korkean turvallisuusluokituksen asioita käsiteltäessä. Kuten eräs Afganistanissa palvellut sotilastulkki asian ilmaisi: “Suomesta rekrytoitu, suomea puhuva, Suomessa asevelvollisuutensa suorittanut sotilastulkki on äärimmäisen tärkeä ajatellen suomalaisia joukkoja, heidän turvallisuustilannettaan siellä ja heidän tietoisuuttaan ympärillään tapahtuvista asioista.”

Joihinkin operaatioihin on ollut vaikea rekrytoida sotilastulkiksi soveltuvia henkilöitä Suomessa. Rekrytointia tulisi kehittää siten, että mahdollisia tulevia tai jo alkaneita kriisinhallintaoperaatioita varten olisi koottuna pooli sotilastulkin tehtäviin soveltuvia ja halukkaita henkilöitä. Esimerkiksi mahdollista tulevaa Syyrian kriisinhallintaoperaatiota varten tulisi koota tiedot kaikista niistä varusmiespalveluksena suorittaneista suomalaisista, joiden äidinkieli tai toinen kieli on arabia tai joiden kotona on puhuttu arabiaa. Nämä reserviläiset voitaisiin kutsua testeihin, joissa soveltuvimmat valittaisiin koulutukseen sotilastulkeiksi. Koulutettujen sotilastulkkien ammattitaitoa voitaisiin ylläpitää vapaaehtoisissa harjoituksissa, ja he sitoutuisivat palvelemaan tarpeen tullen.

Kriisinhallintaoperaatioiden kielipalvelujen kehittäminen

Suomalaisten kriisinhallintaoperaatioiden käännöskulttuurissa on paljon kehitettävää. Sotilastulkkeja ei rekrytoida kaikkiin operaatioihin. Sotilastulkkien kielitaitoa ei testata, eikä heille ole tarjolla kieli- tai tulkkauskoulutusta. Kriisinhallintaoperaatioiden kielipalveluille Suomessa annettava verrattain pieni painoarvo on ristiriidassa siihen nähden, miten paljon sotilaalliseen kriisinhallintaan Suomessa muuten panostetaan.

Sotilastulkkien kielitaito tulisi testata sekä suomen, englannin että operaatioalueen kielessä. Testeissä käytettäviksi mittausmenetelmiksi ja kielitaitoasteikoiksi on tarjolla useita eri vaihtoehtoja. Eräs useiden maiden puolustusvoimissa käytetty mitta-asteikko on Naton standardi STANAG 6001. Sotilastulkeille tulisi ennen operaatiota järjestää myös kieli- ja tulkkauskoulutusta sotilaskoulutuksen lisäksi.

Kriisinhallintajoukon koulutuksessa tulisi painottaa operaatioalueen paikallisen kulttuurin tuntemusta sekä tulkkaustaktiikkaa, eli tulkkien käyttöä ja johtamista. Tulkkaustaktiikan kysymyksiä ovat esimerkiksi tulkin asema joukon hierarkiassa, hänen paikkansa joukon ryhmityksessä ja tulkin varustus, mutta myös se, mitä tietoja tulkille annetaan ennen tehtävää ja millaista palautetta hänelle annetaan tehtävän jälkeen. Jokaisen kriisinhallintajoukon sotilaan tulisi ymmärtää tulkin avulla viestinnän mahdollisuudet, rajoitukset ja uhkat. Haastatellut sotilastulkit olivat yleisesti myös sitä mieltä, että paikallisen kielen alkeiden osaamisesta voi olla kriisinhallintajoukon sotilaille suurta hyötyä.

Lopuksi

Tulkkaustoiminta sotilaallisessa kontekstissa tarjoaa useita aiheita jatkotutkimukselle. Olisi mielenkiintoista esimerkiksi selvittää, miten suomalaiset sotilastulkit ovat suoriutuneet tehtävissään kentällä. Samalla voisi hahmotella eri vaihtoehtoja sille, miten sotilastulkkien koulutus ennen operaatioita tulisi järjestää. Sotilastulkkien koulutusohjelma voitaisiin todennäköisesti kehittää melko pitkälle soveltamalla muiden valtioiden sotilastulkkien koulutuksesta poimittuja parhaita käytäntöjä. Lisää suuntaviivoja voisivat antaa monet aiheeseen liittyvät Naton asiakirjat ja toisaalta esimerkiksi suomalaiset opetushallituksen laatimat ohjeet asioimistulkin ja oikeustulkin ammattitutkinnoista.

Haluan tämän artikkelin myötä kiittää apurahasta, jonka SKTL:n 40-vuotisjuhlarahasto myönsi graduni mittavan haastatteluaineiston litterointiin. Lisää sotilastulkkien toimijuudesta löytyy täältä.

Pekka Snellman

Kirjoittaja palvelee upseerina merivoimissa ja valmistui vuonna 2014 filosofian maisteriksi Tampereen yliopistosta pääaineenaan käännöstiede (englanti). Vuosina 2009–10 kirjoittaja palveli kriisinhallintajoukoissa Afganistanissa.

Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran Kääntäjä-Översättaren-lehden numerossa 2/2014.

Summary in English:

The article is based on the MA thesis The Agency of Military Interpreters in Finnish Crisis Management Operations. Finnish military interpreters are Finnish citizens with a predominantly immigrant background. About half of the 14 military interpreters interviewed had previous military training and professional interpreting experience prior to their deployment. On average, they served about 2.5 years as military interpreters.

Finnish military interpreters are aware of their considerable influence in the crisis management force. They consider the ethical issues involved, such as neutrality and confidentiality. The military interpreters’ agency draws largely from the mutual trust within the military unit in which they serve. This trust, in turn, is founded on the military interpreters’ knowledge of Finnish culture and military culture, as well as their military training.