Saman asian toistaminen kahdella eri kielellä voi ärsyttää kaksikielisissä valtuustoissa, käy ilmi Vaasan yliopiston uudesta tutkimuksesta.
Yliopistonlehtori Gun-Viol Vik Pohjoismaisten kielten yksiköstä on tutkinut suomen ja ruotsin kielen käyttöä Vaasan kaupungin, Vaasan sairaanhoitopiirin ja Pohjanmaan liiton valtuustoissa. Tutkimuksen mukaan useimmat valtuutetut puhuvat virallisissa puheenvuoroissa omaa äidinkieltään, mutta osa valtuutetuista käyttää sekä suomea että ruotsia joko samassa puheenvuorossa tai eri puheenvuoroissa. Jotkut valtuutetut haluavat pitää puheenvuoronsa kaksikielisesti jopa niin, että he puhuvat ensin asian suomeksi ja heti perään saman asian myös ruotsiksi tai toisinpäin. Tämä voidaan kokea ajanhukkana. – On yleisesti hyväksyttyä, että puheenvuoro esitetään kahdella kielellä, mutta saman asian toistamista toisella kielellä ei pidetä hyvänä käytänteenä, sillä tutkituissa valtuustoissa simultaanitulkkaus on tarjolla kokouksissa, sanoo Vik. Puheenvuoron kielen valintaan saattaa vaikuttaa moni asia. Lähtökohtana voi olla oma rooli kokoustoimijana tai tietyn ryhmän edustajana, oma kielitaito tai toisen osapuolen kielitaidon huomioiminen. Molempia kieliä halutaan käyttää esimerkiksi sen vuoksi, että jokin tärkeä asia halutaan ilmaista mahdollisimman tarkasti myös toisen kieliryhmän edustajille. Kaksikielisyys on toimiva ratkaisu Vikin mukaan tutkimuskyselyyn vastanneet valtuutetut eivät juurikaan kyseenalaista tai problematisoi kaksikielisiä kokouksia sinänsä. Muutama valtuutettu on toki kriittinen - esimerkiksi pitäen kaksikielisyyttä ja tulkkausta kalliina tai haluten pelkkää suomen kielen käyttöä kokouksiin. Selkeä enemmistö tutkimukseen osallistuneista valtuutetuista pitää kuitenkin sekä suomen että ruotsin kielen käyttöä kokouksissa toimivana ratkaisuna. Myönteisimpiä ollaan kuntayhtymien valtuustoissa. ”Vaasassa kaksikielisyys on rikkaus ja se saa näkyä myös valtuustossa”, sanoi eräs kyselyyn vastannut valtuutettu. ”Kaikki saavat käyttää omaa äidinkieltään ja tulevat ymmärretyiksi”, huomautti puolestaan toinen valtuutettu. Sen sijaan kaksikielisyyden toteuttamistavoissa on yhä kehitettävää. – Kokouksiin osallistuville voisi laatia suosituksia siitä, miten he voisivat toimia kokouksissa kielten kannalta mahdollisimman taloudellisesti, tarkasti ja tehokkaasti, Vik sanoo. Rivivaltuutettu saa olla ummikkona kokouksessa – puheenjohtaja ja virkamies eivät Kyselyyn vastanneet valtuutetut ovat sitä mieltä, että puheenjohtajan tulee puhua kokouksessa kumpaakin kieltä. Sama koskee myös virkamiehiä. Vakiintuneen tavan mukaan virkamiehet ovat käyttäneet kumpaakin kieltä esittelyissään tai vastatessaan kysymyksiin, usein toistaen tai tiivistäen sanomaansa toisella kielellä. Parinkymmenen vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna tästä tavasta on kuitenkin jossakin määrin luovuttu. Vikin tutkimuksen aineistona olivat kolmen valtuuston valtuutettujen vastaukset sähköiseen kyselyyn sekä Vaasan kaupunginvaltuuston 16 kokouksen televisiolähetysten nauhoitukset vuosilta 2010–2011. – Ajankohtaisten hallintouudistusten yhteydessä on syytä huomioida myös kaksikielisten päätöksentekoelinten toimintaedellytykset. Kaksikielisissä valtuustoissa syntyneitä hyviä käytänteitä kannattaa hyödyntää mahdollisissa uusissakin päätöksentekoelimissä, Vik toteaa. Vik, Gun-Viol (2016): Fullmäktigeförsamlingar i ljuset av språklig växelverkan. Tvåspråkighet i tre fullmäktigeförsamlingar. Publikationer från Vasa universitet. Rapporter 207. Tutkimusraportissa on suomenkielinen tiivistelmä. Julkaisun pdf ja tilaukset: http://www.uva.fi/fi/research/publications/orders/database/?julkaisu=834 Lisätiedot suomeksi/ruotsiksi: Yliopistonlehtori Gun-Viol Vik, Vaasan yliopiston Pohjoismaisten kielten yksikkö p. 029 449 8421, gun-viol.vik@uva.fi På svenska
|