Niin sanotut vertaistulkkipalvelut hämärtävät käsitystä ammattimaisesta tulkkauksesta.
Tulkkauksen tarve on ollut viimeisten puolentoista vuoden ajan suurempaa kuin pitkään aikaan. Tarpeen siivittämänä niin sanottuja vertaistulkkipalveluita on tullut jo aiemmin tutuksi tulleen rinnalle muitakin, ja koska niitä markkinoidaan ilmaisina tai hinnaltaan edullisina, houkutus niiden käyttämiseen on suuri. Niille voi hyvinkin olla paikkansa tietyissä arkielämän yksinkertaisissa, vain vähäisiä vastuita sisältävissä tehtävissä, mutta toimintatapa ei sovi viranomaiskohtaamisiin, joissa tehdään päätöksiä henkilön terveydestä, toimeentulosta, koulutuksesta tai muusta ihmis- tai perusoikeuksien suojaamasta oikeudesta. On suorastaan vastuutonta tarjota epäammattimaisia ratkaisuja tilanteisiin, joissa yksilö asioi yhteiskunnan valvomien ja säätelemien rakenteiden kanssa. Viranomainen tarvitsee takeet siitä, että hän voi tehdä päätöksiä luotettavasti välittyvien tietojen varassa. Niinpä viimeistään viranomaisten itsensä tulisi kieltäytyä toimimasta sellaisten palveluntarjoajien kanssa, jotka eivät voi mitenkään todentaa sitoutumistaan eettisiin periaatteisiin tai osoittaa tulkkiensa osaamista. Viranomaisten tarpeisiin soveltuvia tulkkeja on Suomessa koulutettu jo pitkään yliopistoissa ja korkeakouluissa. Opetushallituksen hallinnoimilla ammatti- ja erikoisammattitutkinnoilla varmistetaan, että tulkilla on ammattitaito, joka palvelee tarkoituksenmukaisella tavalla niin asiakasta kuin viranomaistakin. Näiden ammattitaitoon kuuluu perusteltujen, tiukkojen eettisten periaatteiden noudattaminen ja viranomaisprosessien ymmärtäminen. Ammattilaisten yhteisöt ovat pitäneet esillä tulkkien ammattieettisiä sääntöjä korostaen salassapitovelvollisuutta ja muita viranomaistoiminnassa keskeisiä arvoja kuten esteettömyyttä ja puolueettomuutta. Ellei tulkki näitä tunne ja kunnioita, viranomaisen toiminta on vaarassa vesittyä ja yksilön yksityisyydensuoja vaarantuu.
|