Jäähyväiset
Rakkaani ja minun välille kohoaa kolmesataa yötä kuin kolmesataa seinää ja meri välissämme on taikaa. Ei jää muuta kuin muistot. Oi tuskan lunastamat illat, yöt toiveissa katsoa sinua, pientareet polullani, taivaankansi jonka näen ja kadotan… Pysyvänä kuin marmori synkentää poissaolosi tulevia iltoja.
Alkuperäinen runo: Jorge Luis Borges (1923): Despedida Entre mi amor y yo han de levantarse trescientas noches como trescientas paredes y el mar será una magia entre nosotros. No habrá sino recuerdos. Oh tardes merecidas por la pena, noches esperanzadas de mirarte, campos de mi camino, firmamento que estoy viendo y perdiendo... Definitiva como un mármol entristecerá tu ausencia otras tardes.
Runon aikaisempi tai aikaisemmat suomennokset: Pentti Saaritsa (1998):
Jäähyväiset Kolmesataa yötä kuin kolmesataa seinää pitää kohoaman minun ja rakkaani välille ja meri on musta magia joka erottaa meidät. Ei jää muuta kuin muistot. Oi tuskalla lunastetut illat, yöt täynnä toivoa nähdä sinut, pientareet tieni varsilla, taivaankansi jonka näen ja kadotan... Lopullisena kuin marmori tekee poissaolosi surullisiksi monet tulevat illat.
Perusteluni sille, miksi uudelleenkäännöstä tarvitaan, ovat seuraavat: Saaritsan käännöksessä on muutama pidempi lauserakenne, jotka tekevät runon rytmin hieman kömpelöksi. Myös ensimmäisen ja toisen säkeen paikkaa on muutettu, jolloin avainsana "rakkaani" on siirtynyt kauemmaksi ja menettänyt tehoaan.
|