Runojen uudelleenkääntämiskilpailun satoa: Aleksi Koponen

Tekisinkö mä takajakauksen? Raaskinko syödä persikan?

Flanellihousut jalassa meen rannalle kävelemään.

Merenneitojen kuulin laulavan keskenään.

Ei ne varmaan mulle laula, ei.

Näin niiden ratsastavan aalloilla ulapalle

kammaten aaltojen valkoista harjaa

kun puhuri puhalsi valkoista vettä ja mustaa.

Me maleksittiin meren kamareissa

leväseppelöityjen merten tyttöjen kanssa

kunnes ihmisäänet herätti ja veti pinnan alle.

Alkuperäinen runo:

T.S. Eliot, 'The Love Song of J. Alfred Prufrock'

[viimeiset säkeet]

Shall I part my hair behind?   Do I dare to eat a peach?

I shall wear white flannel trousers, and walk upon the beach.

I have heard the mermaids singing, each to each.

I do not think that they will sing to me.

I have seen them riding seaward on the waves

Combing the white hair of the waves blown back

When the wind blows the water white and black.

We have lingered in the chambers of the sea

By sea-girls wreathed with seaweed red and brown

Till human voices wake us, and we drown.

Runon aikaisempi tai aikaisemmat suomennokset: 

Leo Tiainen (1949), Ville Repo (1992)  jne.

Perusteluni sille, miksi uudelleenkäännöstä tarvitaan, ovat seuraavat:

Useat edelliset käännökset ovat turhan jähmeitä siinä missä englanninkielinen Prufrock liplattaa ja etenee.