Asioimistulkkien palkkioita alennetaan taas

SKTL:n tulkkijaoston suljetussa Facebook-ryhmässä käydyn keskustelun ja yhdistyksen jäsenten yhteydenottojen perusteella SKTL:n tietoon on tullut Hero Tolk Oy:n 12.4.2019 alihankkijoilleen lähettämä viesti, jossa tulkkivälitysyritys ilmoitti laskevansa 1.5.2019 alkaen tulkkien palkkioita 10 % muuttuneeseen markkinatilanteeseen vedoten.

Laadukas tulkkaus on vaativaa työtä, ja kouluttautuminen tulkin ammattiin kestää vuosia. Työkokemuksella on suuri merkitys, mutta vain, jos se rakentuu yhtenäiselle, opetusviranomaisten hyväksymälle koulutukselle. Opetusviranomaisten hyväksymää tulkkikoulutusta on nykyään varsin paljon tarjolla verrattuna 10-15 vuoden takaiseen tilanteeseen.

Vaikka koulutuksen luulisi lisäävän tulkin ammatin arvostusta, tulkkien markkinatilanne ja työskentelyolosuhteet ovat heikentyneet merkittävästi mm. suurten tulkkivälitysyritysten aggressiivisen hinnoittelun vuoksi. Olennaisena tekijänä taustalla on vinoutunut kilpailutus, joka ei edistä kouluttautumista, työllistymistä tai yrittäjyyttä eikä myöskään työn tekijälle riittävää, koulutusta vastaavaa toimeentuloa. Se ei myöskään edistä reilua kilpailua eikä eettistä elinkeinoelämää tai laajemmin yhteiskuntavastuuta.

Tulkkausmarkkinoiden tilanne muistuttaa hiljattain julkisuudessa esillä olleita hoitoalan ongelmia. Erona on kuitenkin se, että toisin kuin hoiva- ja hoitoalan ammateissa, tulkkina voi toimia kuka tahansa. Tulkkaus ja kääntäminen lienevätkin siitä harvinaisia aloja, että tulkkeja ja kääntäjiä kyllä koulutetaan yhteiskunnan varoin, mutta siitä huolimatta julkinen hallinto voi ostaa nämä palvelut muilta kuin koulutetuilta tulkeilta ja kääntäjiltä, ammattinimikkeet kun eivät ole suojattuja. Näin siitäkin huolimatta, että kielelliset oikeudet ovat osa perus- ja ihmisoikeuksia, joiden turvaaminen on julkisen hallinnon vastuulla.

SKTL:n tulkkijaoston jäsenistä monet ovat itsenäisiä yrittäjiä ja monet freelancereita. SKTL:llä ei ole sellaista asemaa, että se voisi esim. valtakirjojen perusteella edustaa tulkkeja, siis itsenäisiä yrittäjiä tai edes työsopimuksella työskenteleviä kollektiivisesti palkka- tai palkkioneuvotteluissa. Jokaisen yksittäisen tulkin on neuvoteltava sopimuksensa itse.

SKTL:n sääntöjen mukaan yhdistyksen tarkoituksena on kuitenkin mm. edistää kääntämisen ja tulkkauksen alalla toimivien henkilöiden yleisiä ja yhteisiä ammatillisia toimintaedellytyksiä ja edistää kääntämistä ja tulkkausta osana Suomen kulttuuria. Tämän tarkoituksen toteuttamiseksi yhdistys edustaa kääntäjiä ja tulkkeja ammattikuntana ja pitää yhteyttä muun muassa elinkeinoelämään.

SKTL:n valtuuksien puitteissa hallituksen jäsen ja tulkkijaoston puheenjohtaja Ruta Rannat, liiton toiminnanjohtaja Kristiina Antinjuntti ja lakimies Karola Baran tapasivat 29.4.2019 Hero Tolk Oy:n maajohtajan Hanna Kostamon ja hallituksen jäsenen Toni Huopalaisen. Keskusteluissa Hero Tolk Oy:n edustajat perustelivat alihankkijoilleen lähettämäänsä viestiä konsernin päätöksellä, joka puolestaan oli perustunut heikentyneeseen markkinatilanteeseen ja siihen, että 21.5.2018 voimaan tulleet valtionhallinnon puitesopimuksen mukaiset hinnat olisivat puolittuneet edellisen puitesopimuksen mukaisista hinnoista. SKTL puolestaan ilmaisi pettymyksensä markkinoilla merkittävissä asemissa olevien toimijoiden toimintaan ja huolestuneisuutensa alan kestävästä kehityksestä. Yrittäjien ja freelancereiden velvoitetaakka tai elinkustannusten nousu huomioon ottaen palveluhintojen alentuminen ei ainakaan ole voinut johtua niistä.

Puitesopimusten mukaiset hinnat eivät puolitu itsestään. Ne perustuvat tarjouksen jättäjien kilpailutuksissa tekemiin tarjouksiin. Mielenkiintoinen kysymys onkin, perustuvatko kilpailuissa pärjänneiden palveluntuottajien tarjoukset yrityksessä ennen tarjouksen jättämistä sopimuskaudelle laadittuihin kestäviin palveluntuotannon kustannuslaskelmiin? Vai perustuvatko ne harkittuun riskipainotteiseen kokeilevaan liiketoimintasuunnitelmaan, jossa jätetylle tarjoukselle ei ole varmaa katetta? On ainakin vaikeaa kuvitella, mitkä tekijät laadukkaiden tulkkauspalvelujen tuottamisessa olisivat niin merkittävästi halvenneet, että palvelua voi tarjota puolta halvemmalla. Ja kenen tulisi kantaa tappio, jos tarjouksille ei ole pohjaa?

Kysymys on lyhykäisyydessään siitä, miksi suurilta osin pienyrittäjän ja itsensätyöllistäjän asemassa olevat tulkit joutuvat jatkuvasti taloudellisesti epävakaaseen ja täysin ennakoimattomaan tilanteeseen sen seurauksena, että tulkkausmarkkinoilla merkittävässä asemassa olevat ja vain välityspalvelun itse tuottavat yritykset (middle man) sopivat kilpailutuksissa sopimuskaudeksi hinnoista, jotka johtavat vapaan kilpailun estämiseen ja hintojen sanelemiseen.

Yksi SKTL:n tämän vuoden teemoista on yrittäjyys. Yrittäminen vaatii monenlaista osaamista toimialaosaamisen lisäksi, myös sopimusneuvottelutaitoa. Tulkkien olisi hyvä tiedostaa, että kullakin sopimuksella on aina vähintäänkin kaksi sopijapuolta. Joten ehkä sekä yrittäjän että freelancerin asemassa olevan tulkin olisi syytä reagoida, jos toinen sopijapuoli sen unohtaa. Jokaisen tulkin kannattaa aina pyrkiä neuvottelemaan itselleen yksilöllinen, myös hänen liiketoiminnalliset tavoitteensa tyydyttävä sopimus. Yrittäjän ja freelancerin tulisi laatia oma liiketoimintasuunnitelma, niin että hän tietää, millä hinnalla hän voi palvelujaan myydä.

SKTL voi tarjota jäsenilleen sopimusoikeusneuvontaa

Vaikka SKTL ei voi neuvotella palkkiosta, se voi tarjota jäsenilleen sopimusoikeusneuvontaa. Nykyään usein monen jäsenen toimeksianto-, työ- tai pelkkä sopimus on hyvin tynkä. Siinä ei palveluntuottajan tai työntekijän näkökulmasta usein ole kuin palkkiota ja irtisanomisaikaa koskeva ehto. Sopimukset ovat useimmiten toistaiseksi voimassa olevia. Sopijapuolena olevan tulkin tulisi esimerkiksi miettiä, kuinka luotettavana hän voi pitää sellaista sopimuskumppania, joka ilman edeltäviä neuvotteluja yksipuolisesti ilmoittaa uusista ehdoista. Olisiko tällaisessa tilanteessa kysymys sopimusrikkomuksesta? Siltä ainakin kuulostaa. Voiko sellainen toistua? Miksi ei, jos toinen sopijapuoli sen hyväksyy.

Kun sovittuja ehtoja rikotaan kerran, jokainen varmaan miettii, mitä voi odottaa tulevaisuudelta ja miten on viisainta jatkaa. Kysymys on luottamuksesta. Sopijapuolen luotettavuuden arvioinnin osalta työ- tai alihankintasopimus ei paljon poikkea elämän muista sopimuksista. Avioliitto, joka sekin on juridisesti katsottuna puhtaasti vain eräänlainen sopimus, saa useimmiten aikamoisen kolauksen, kun toinen omin päin tekee irtioton sopimuksen olennaisissa kohdissa. Sellaisessa tilanteessa toiset panevat suhteen kerrasta poikki, mutta toiset pyrkivät saamaan hyvityksen ja jonkinmoisen vakuutuksen siitä, ettei samanlainen toistu. Jälkimmäiseen ryhmään kuuluvien suhteissa irtiotot saattavat toistua lupauksista huolimatta. Sopijapuolen luotettavuutta ja omaa arvoaan kannattaa siis pohtia sopimuksessa kuin sopimuksessa.

Kukin toiselta sopijapuolelta yksipuolisen ehtojen muutosta koskevan ilmoituksen saanut tulkki voisi miettiä, katsooko hän saamansa ilmoituksen vuoksi joskus tehdyn sopimuksen lakanneen olemasta voimassa. Tässä olisi edellytykset aloittaa halutessaan uusi sopimusneuvottelu - jos sopimuksesta lähtenyt ottaa yhteyttä - tai jättää leikki sikseen. Uuden sopimuksen tekemisessä kannattaa miettiä muutakin kuin vain palkkioita. Muun muassa kannattaa miettiä äsken saatua kipeää kokemusta – mikä ylipäätään on sellaisen toistaiseksi voimassaolevan sopimuksen funktio, joka ei sisällä puolin ja toisin konkreettisia velvollisuuksia? Mikä on sellaisen sopimuksen funktio, jossa sovitaan vain palkkio, jos sitä voi yksipuolisella ilmoituksella muuttaa? Mikä merkitys on sopimuksessa irtisanomisajalla, ellei sitä tarvitse ottaa huomioon lainkaan? Ketä tai keitä sellaiset sopimukset oikeasti palvelevat? Mitä se takaa tulkille? Vai onko sellaisen sopimuksen ainoa funktio se, että tulkki antaa sillä nimensä toimeksiantajan tai työnantajan käyttöön ilman mitään ehtoja?

Entä olisiko tulkkausmarkkinoilla aika kypsä jo sille, että yrittäjän ja freelancerin asemassa olevat tulkit kokeilisivat selkeämpää itsenäistymistä mm. pyrkimällä sopimaan itselleen räätälöidyn sopimuksen tai jättämällä välitysyrityksille vain käyntikorttinsa ilman, että hänen nimeään saa käyttää kilpailutuksissa, ja kokeilemalla ns. urakkasopimusta eli toimeksiantokohtaista sopimusta joka kerta, kun toimeksiantoa tarjotaan? Silloin korvauksesta voisi aidosti sopia joka kerta erikseen toimeksiannon yksilölliset piirteet huomioon ottaen. Jos tulkki tähtää pitempään kuin toimeksiantokohtaiseen alihankinta- tai työsopimukseen, kannattaa pohtia mm. kohtia, jotka koskevat saatavien toimeksiantojen määriä, hinnoittelumuutoksia tai palkkion- tai palkantarkistuksen perusteita, sitä, mihin tarkistukset sidotaan, sopimis- ja ilmoitusmenettelyjä jne. Tulkin tulisi miettiä valmiiksi konkreettisen tulkkaustunnin tai -päivän sivukulut, tarpeelliset valmistautumistoimenpiteet, matka-ajankorvaukset, matkakorvaukset jne. Kuvittelisi, että koulutetulla tulkilla on jonkinlainen onnistumisen mahdollisuus tällaisissa neuvotteluissa.

Suuremmilta tulkkausalan yrityksiltä SKTL toivoo eettistä ja alan kestävään kehitykseen tähtäävä liiketoimintaa varsinkin silloin, kun jätetään tarjouksia vuosia kestäviin puitesopimuksiin. Tämä olisi meidän kaikkien etu, ei vähiten asiakkaiden.

Ruta Rannat

Tulkkijaoston puheenjohtaja