Suomen kääntäjien ja tulkkien liittoSKTL:n vastine Anna Mårdin kolumniin Taloussanomissa 17.7.2015
17.7.2015
|
Keskustelu kääntämisestä jatkuu Kolumnin otsikko sai hypähtämään ilosta: näin juuri! Kunnon suomi on kaikkien kielenkuluttajien etu ja oikeus mutta samalla myös vastuu. Jos asiakkaat eivät koskaan valita, vaan kelpuuttavat koluissa mainitun surkean suomen, halpaa myyvillä ala-arvoisen kielen tuottajilla ei ole mitään syytä toimia toisin. Kuluttajakansanliikettä ei ole vain noussut kieltä puolustamaan. Tavalliset tv-katsojat eivät piittaa, ja halpahalleista ostetaan ilolla tavaraa, jonka tuoteselosteet saattavat kirvoittaa naurut joissain piireissä, mutta jotka todellisuudessa ovat itkun paikka. Ansiokas kielen puolustamiseen tähtäävä kolumni sisälsi kuitenkin pahan asiavirheen ja hiukan horjuvaa terminologiaa. Kirjoittaja väittää että ”konekäännösten hyväksyminen on osaltaan laskenut oikean käännöstyön hintaa niin alas, ettei kääntäjäkään enää elä kuin konekääntämällä. ” Tämä on niin epätarkasti, jopa harhaanjohtavan väärin ilmaistu, että täsmennys on paikallaan. Kirjoittaja tarkoittaa konekääntämisellä varmaankin google-kääntämisen tapaista tekstin tuottamista. Aiheesta oli ansiokas alan asiantuntijoiden kirjoitus vastikään HS:ssä, joten teknisiä faktoja olisi voinut poimia esim. sieltä. Konekääntämisellä voi tietyissä olosuhteissa tuottaa editoitavaa raakakäännöstä, mutta valmista suomenkielistä tekstiä sillä voi harvoin tuottaa – kuten monet siteeratut esimerkit osoittavat. Konekääntäminen ei ole lainkaan sama kuin käännösohjelmia hyödyntävä kääntäminen. Käännösohjelmat ovat kehittyneitä apuvälineitä, joita lähes kaikki asiatekstejä kääntävät ammattilaiset käyttävät Ne ovat tehostaneet työtä valtavasti ja tukevat myös monella tavoin tekstin sanastollista ja ilmauksellista yhdenmukaisuutta. Monet suuret ja vakavat toimijat – mm. EU:n käännösosasto – käyttävät käännösmuistiohjelmia jatkuvasti valtavien tekstimassojensa työstämiseen. Kyse ei ole automaatiosta vaan tietokoneavusteisesta kääntämisestä. Kirjallisuuden suomentamista ei voi koskaan automatisoida, se lienee itsestään selvää, ja av-käännöksien tuottamiseen liittyy valtava määrä muuta osaamista varsinaisen käännöksen lisäksi, joten piraattiversioina julkaistavat konekäännetyt tekstit todella pistävät katsojan silmään. Asiatekstinkääntämisessäkään konekäännetty laatu ei riitä, sillä esim. auktorisoidun käännöksen on oltava ehdottoman tarkka eikä kukaan vastuullinen toimija jättäisi tuoteselosteitakaan tai käyttöohjeita koneen olemattoman ymmärryksen varaan, sen sijaan äsken kuvatuista käännösmuistiohjelmista voi olla paljonkin hyötyä mm. tasalaatuisen käännöksen tuottamiseksi. Vakava väärä väite on se, ettei kääntäjänä elä muutoin kuin konekääntämällä. Tämä ei pidä lainkaan paikkaansa. Meitä työllämme toimeentulevia kääntäjiä on Suomessa yhä suuri määrä. Asiatekstien kääntämistä riittää ammattilaisille. Av-kääntäjien ja suomentajien ahdinko on vakava asia. Riistohinnat ja ala-arvoinen palkkiotaso on kansallinen häpeä. Kumpikin kääntämisen ala vaatii syvällistä kielentajua ja osaamista, jota ei voi automatisoida. Tämä on hyvin kustannusmaailman ja tv-kanavien tiedossa. On huomattava, että ammattilaiset eivät ole laatuaan laskeneet. Kun puhutaan ala-arvoisesta laadusta, puhutaan diletanteista, joilla ei ole mitään tekemistä eturivin ammattilaisten kanssa. Kun kuluttaja kohtaa ala-arvoista laatua, kritiikin kärki pitää osoittaa sinne minne se kuuluu: kustantajiin ja tv-kanaviin, ala-arvoisia tekstejä kelpuuttaviin helppoheikkifirmoihin – ei kääntäjiin! Olemme siis samassa veneessä hyvään työhön ja kunnon suomeen pyrkivän toimittajan kanssa. Siitä huolimatta toivoisimme, että kaikki faktat olisivat kohdillaan.
Liisa Laakso-Tammisto
Kristiina Antinjuntti |