Tekijänoikeus

• Suomessa tekijänoikeusasiat kuuluvat opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) hallinnonalaan. OKM:n sivuilta löytyy aiheesta lisätietoa.
• Tekijänoikeudesta löytyy tietopaketti myös Kopioston ja Sanaston sivuilta.

Tekijänoikeus on tekijän lakisääteinen oikeus kirjalliseen tai taiteelliseen teokseensa. Tekijänoikeussuojaa saa se, joka on luonut riittävän itsenäisen ja omaperäisen kirjallisen tai taiteellisen teoksen ja ns. tekijänoikeuskynnys ylittyy. Tekijänoikeuslaissa ei ole tarkkoja sääntöjä teoskynnyksen ylittymisestä, joten suojan saaminen jää aina tapauskohtaisesti arvioitavaksi (opetus- ja kulttuuriministeriön yhteydessä toimiva tekijänoikeusneuvosto on antanut teoskynnyksen ylittymisestä useita lausuntoja). Oikeuskirjallisuudessa on todettu, että käännösten teoskynnys on alhaisempi kuin alkuperäisteoksissa, mutta sanasta sanaan tehdyt käännökset eivät voi silti saada suojaa. Esimerkiksi lyhyen opastekstin kääntäminen ylittää harvoin teoskynnyksen, mutta kokonaisen kaunokirjallisen teoksen kääntäminen ylittää sen käytännössä aina.

Käännös on eräänlainen muunnelma. Muunnelma syntyy, kun olemassa olevaan teokseen tehdään lisäyksiä, rajauksia, muutoksia. Muunnelma on esimerkiksi laulun uudelleen sovittaminen tai kirjallisen teoksen tiivistäminen. Muunnelman tekeminen edellyttää aina alkuperäisteoksen tekijän lupaa. Vähäisten muutosten tekeminen, kuten tekstin virheiden korjaaminen, on kustannusalalla vakiintunut käytäntö eikä se edellytä alkuperäisen tekijän suostumusta. Toiseen teoslajiin muuntamisesta on kyse, kun esimerkiksi kirjasta dramatisoidaan elokuva. Vapaasta muunnelmasta puhutaan, kun on kyse niin merkittävästä muuntamisesta, että syntyy kokonaan uusi teos. Vapaa muuntaminen ei vaadi alkuperäistekijän lupaa, mutta saattaa herättää keskustelun siitä, minkä tyyppisestä muuntamisesta on kyse.

Kaunokirjallisia teoksia ovat esimerkiksi novellit, runot, päiväkirjat, muistelmat ja kirjeet. Selittäviä teoksia ovat tietokirjat, oppikirjat, esitteet, käyttöohjeet, mainokset, työelämässä syntyvät muistiot, raportit ja muut vastaavat teokset. Kirjallisia teoksia ovat myös esimerkiksi kartat ja muut selittävät piirustukset sekä rakennuspiirustukset.

Kuten jo todettiin, niin kaunokirjallisten kuin selittävienkin kirjallisten teosten on suojaa saadakseen ylitettävä teoskynnys. Teos on kirjallisten teosten osalta melko alhainen, teoksen laadulle ei ole asetettu kriteerejä, joten lähes kaikki kirjallisessa muodossa olevat luomistyöt saavat tekijänoikeussuojan.

Tekijänoikeus tuottaa tietyin rajoituksin yksinomaisen oikeuden määrätä teoksesta valmistamalla siitä kappaleita ja saattamalla se yleisön saataviin, muuttamattomana tai muutettuna, käännöksenä tai muunnelmana, toisessa kirjallisuus- tai taidelajissa taikka toista tekotapaa käyttäen. Näitä oikeuksia tekijä voi luovuttaa osittain, kokonaan, määräajaksi tai toistaiseksi esimerkiksi kustannussopimuksessa kolmannelle taholle. Useimmissa maissa, myös Suomessa, tekijälle syntyy myös moraalisia oikeuksia, joita ei voi siirtää ja joista voi luopua vain rajoitetusti.

Tekijänoikeuden kesto on 70 vuotta tekijän kuolinvuoden päättymisestä. Tekijänoikeuslainsäädäntö on kansainvälisesti voimakkaasti säädeltyä ja nykyisin useimmissa teollisuusmaissa samanlaista. Suomessa tekijänoikeuksia koskevat säännökset ovat tekijänoikeuslaissa, ja lain viimeisin merkittävä uudistus astui voimaan pääosin 3. huhtikuuta 2023. Uudistuksen tarkoituksena oli yhteen sovittaa Suomen tekijänoikeussäädökset Euroopan parlamentin ja neuvoston antaman tekijänoikeutta sääntelevän ns. DSM-direktiivin kanssa.

Tekijä on henkilö, joka tekee tai luo tekijänoikeussuojaa nauttivan teoksen. Teoksen tekijä on Suomen lainsäädännön mukaan aina luonnollinen henkilö eli ihminen. Yhtiöillä ja muilla yhteisöillä olevat tekijänoikeudet voivat olla vain luonnollisilta henkilöiltä siirtyneitä oikeuksia. Tekijänoikeus voi syntyä yhdelle ihmiselle tai usealle ihmiselle yhteisesti. Kun heidän osuutensa eivät muodosta itsenäisiä teoksia, tekijänoikeus on heillä yhteisesti.

Useat rajoitukset kaventavat tekijän yksinoikeuden aluetta yleisen edun vuoksi. Suomessa suurin osa rajoituksista on säädetty tekijänoikeuslain 2 luvussa. Esimerkiksi julkistettua teosta saa siteerata hyvän tavan mukaisesti ja tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa. Sen lisäksi ostetuista tai Internetistä laillisista lähteistä ladatuista teoskopioista saattaa on luvallista valmistaa muutama kopio yksityistä käyttöä varten.

Tekijänoikeus suojaa teoksen ilmaisumuotoa. Sen sijaan se ei suojaa teoksen sisältämää ideaa, keksintöä, rakennetta, tietoa. Näin ollen tekijänoikeussuojan avulla kukaan ei voi saada yksinoikeutta kirjoittaa esimerkiksi jostain tietystä aihepiiristä.

Tekijänoikeus syntyy teoksen luomishetkellä eikä vaadi tuekseen muodollisuuksia, esimerkiksi copyright-merkin käyttämistä tai rekisteröimistä. Ja toisaalta copyright-merkki ei ole tae siitä, että teos ylittäisi teoskynnyksen.

Tekijänoikeusloukkauksiin puuttuminen edellyttää oikeudenhaltijan itsenäisiä toimia. Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton jäsen voi olla yhteydessä liiton lakimiesneuvontaan, mikäli haluaa neuvotteluapua sen selvittämiseksi, onko hänen oikeuksiaan loukattu. Kaikki tekijänoikeusrikokset ovat asianomistajarikoksia, joten asianomistajan on itse käynnistettävä mahdollinen viranomaisprosessi.

Pääsääntöisesti toisen tekemän teokseen hyödyntämiseen on kysyttävä tekijältä lupa. Poikkeukset tästä on selostettu tekijänoikeuslain rajoituksissa tyhjentävästi. Suullinen lupa on yhtä pätevä kuin kirjallinen, mutta luonnollisesti kirjallisen luvan todistusvoima on painavampi. Joidenkin teosten osalta (esimerkiksi musiikki) lisensiointi erityisesti massakäyttötilanteissa tapahtuu tekijänoikeusjärjestöjen kautta.

Tekijänoikeus on aineeton varallisuusoikeus ja se on vapaasti luovutettavissa. Tekijänoikeuden luovuttamisen muoto voi olla mikä tahansa ja luovuttaminen voi tapahtua vastikkeellisesti tai vastikkeetta. Tekijänoikeus voidaan luovuttaa kokonaan tai osittain, määräajaksi tai toistaiseksi. Kustannussopimukselle on tyypillistä oikeuksien osittainen luovutus kustantajalle. Ne oikeudet, joista ei ole sovittu sopimuksessa, jäävät tekijälle. Kun kyseessä ovat kääntäjän oikeudet, on hyvä muistaa myös alkuperäisen tekijän oikeudet teokseensa. Kääntäjä voi sopia vain omista oikeuksistaan.

Sopimuslisenssillä tarkoitetaan tekijänoikeuslaissa säädettyä oikeudellista järjestelyä, joka mahdollistaa laissa määritellyissä tarkoituksissa sopimisen teosten käytöstä tekijöitä laajasti edustavan, opetusministeriön hyväksymän järjestön kanssa. Järjestö sopii teosten käytöstä edustamisensa tekijöiden puolesta. Järjestö vastaa myös järjestön ulkopuolisten tekijöiden esittämiin vaatimuksiin teosten käytöstä, sillä teosten käyttöluvat oikeuttavat käyttämään myös sellaisten tekijöiden aineistoja, joita järjestö ei edusta. Kirja-alalla teosten käyttölupia hallinnoivia järjestöjä ovat Kopiosto ry ja Sanasto ry. Kopiosto myöntää teosten käyttölupia valokopiointiin ja julkaisujen digitaaliseen kopiointiin. Sanasto myöntää lupia teosten tv- ja radiokäyttöön.

Tarkistettu 22.3.2024.

Lue lisää av-tekijänoikeussopimuksesta. Av-valtakirja koskee audiovisuaalisten teosten jälkikäyttöä, esimerkiksi tv-ohjelmien tallentamista kodeissa ja oppilaitoksissa sekä ohjelmien opetuskäyttöä.

Lue lisää Kopiosto-valtakirjasta. Kopiosto-valtakirja on tarkoitettu sellaisille kirjallisuuden ja asiatekstin kääntäjille, joiden käännöksiä julkaistaan painettuna tai internetsivuilla – esimerkiksi kirjoissa, lehdissä tai verkkosivujen artikkeleissa.