Käännetään rautalangasta -podcast, 1. jakso: Tuiki tärkeä tulkkaus

Haastattelu: Toimittaja Juha Roiha

Puhujat: Tampereen yliopiston kääntämisen ja tulkkauksen yliopistonlehtori Sari Hokkanen ja Diakin yliopettaja Gun-Viol Vik

Tuotanto: SKTL:n viestintäasiantuntija Maarit Laitinen ​

​Käsikirjoitus: Sari Hokkanen, Tuija Kinnunen, Maarit Laitinen, Esa Penttilä, Juha Roiha, Kristiina Taivalkoski-Shilov ja Gun-Viol Vik

[kesto 36 min 38 s] 

Jaksossa keskustellaan tulkkauksen tärkeydestä kielten ja kulttuurien välisessä viestinnässä. 

Litterointi: 

[tunnusmusiikkia] 

Juha Roiha: Tulkkaus rakentaa ja avaa siltoja. Ilman tulkkausta kahden kulttuurin, kahden kielen ja kahden mielen kohtaaminen ja ymmärrys ei ole mahdollista. Tervetuloa kuuntelemaan Käännetään rautalangasta -podcastin ensimmäistä osaa, jonka aiheena on ”Tuiki tärkeä tulkkaus”. Minä olen Juha Roiha ja kanssani asiasta ovat keskustelemassa Diakin yliopettaja, filosofian tohtori Gun-Viol Vik. Terve. 

Gun-Viol Vik: Hei. 

Juha Roiha: Sitten Sari Hokkanen, kääntämisen ja tulkkauksen yliopistolehtori Tampereen yliopistosta. Tietysti myös filosofian tohtori. 

Sari Hokkanen: Hei! 

Juha: Lisäksi te olette molemmat kokeneita ja alalla olleita, monet jutut läpikäyneitä tulkkeja. Kun me puhumme tulkkauksesta, niin yleensä ihmiset mieltävät sen ensimmäiseksi siten, että ollaan valtiopäämiesten kanssa siellä tai tehdään vähän tätä, mutta tulkkaus on itseasiassa huomattavasti monimuotoisempaa. Vai mitä, Gun-Viol? 

Gun-Viol: Kyllä näin on. Voidaan ensinnäkin jakaa tulkkaus kielten väliseen tulkkaukseen, joka on ehkä tuttua myös televisiosta. Esimerkiksi puhuttujen kielten tulkkaus ja viittomakielen tulkkaus. Toisaalta sitten kielen sisäiseen tulkkaukseen. Silloin kyseessä on puhevammaisten tulkkaus, jossa käytetään samaa kieltä, mutta tarvitaan tulkkia myös viestin välittämiseen kumpaankin suuntaan. Viittomakielestä voisin vielä todeta, että samalla tavalla kuin on useita puhuttuja kieliä, niin on myös olemassa useita viittomakieliä. Esimerkiksi Suomessakin on sekä suomalainen viittomakieli että suomenruotsalainen viittomakieli, joten viittomakielikään ei ole kansainvälinen kieli, vaan siihenkin tarvitaan jopa viittomakielten välistä tulkkausta. 

Sari: Yksi vielä sellainen tulkkausmuoto, joka ei helposti ehkä tule mieleen, on kuvailutulkkaus. Se on viime aikoina varsinkin tutkimuskentällä saanut paljon huomiota. Kuvailutulkkaushan tarkoittaa sitä, että jokin visuaalinen tapahtuma, kuten taidenäyttely tai jokin kuva, kuvaillaan ihmiselle, joka ei pysty sitä katsomaan. Yleensä näkövammaiselle ihmiselle. Voidaan kuvailla verbaalisesti esimerkiksi teatteriesitystä tai televisiossa näyttelijän ilmeitä ja eleitä ihmiselle, joka ei pysty näkemään niitä. Kuvailutulkkaus on oikeastaan saavutettavuuspalvelu. 

Juha: Olisivatkohan urheiluselostajat tuommoisessa aika hyviä? 

Sari: Se voi hyvin olla! Tietyssä mielessähän [urheiluselostus] on eräänlaista kuvailutulkkausta: tehdään ymmärrettäväksi niitä urheilutapahtumassa tapahtuvia asioita ihmiselle, joka ei välttämättä muista, mikä on paitsio tai jotain muuta vastaavaa. 

Juha: [naurua] Miten ne pelaajat liikkuvat, minne ne menevät, kuka teki sitä ja kuka teki tätä.  

Sari: Juuri näin.  

Juha: Varsinkin jääkiekko ja tämmöiset voisivat olla hyviä, jos etsitte siellä kotipäässä lähimpiä vertailukohtia. Tuosta olikin jo vähän puhetta eli ihmisten törmäämisestä tulkkaukseen. Aika monessa paikassa se näyttäytyy juuri sellaisena, että miten ja missä se tapahtuu, on juuri jossakin konferenssissa tai vastaavassa. Mitäs Sari tykkäät: mikä on tämän lisäksi yleisin [tie], mikä ihmisen tulkkaukseen vie?  

Sari: Vaikea ehkä sanoa, mikä on yleisintä, mutta tässä kun puhuttiin urheilusta, niin itsellä on päällimmäisenä mielessä se, kun kansainvälistä urheilijaa haastatellaan kansainvälisessä televisiossa ja sen jälkeen haastattelija tulkkaa kotikatsojille, mitä urheilija sanoi. Sitten voi olla jokin tiedotustilaisuus. Tällaisessa käytetään ehkä useammin myös ammattitulkkia, ei pelkästään toimittajaa, joka siinä muun toimitustyön ohessa toimii tulkkina. Tiedotustilaisuudet ylipäänsä, esimerkiksi viime aikoina koronaan liittyviä, julkisen puolen tiedotustilaisuuksia on paljon tulkattu, vaikkapa juuri viittomakielelle, josta juuri puhuttiin. Voi olla, että ihmiset ovat niihin törmännee.

Mutta sitten tietysti, jos sattuu olemaan töissä terveydenhuollossa, niin siellä törmää väistämättä välillä asiakkaisiin, jotka tarvitsevat tulkkia. Erilaiset asioimistulkkaustilanteet ovat erittäin tyypillisiä. Mennään vaikka lääkäriin, asiakas ei osaa esimerkiksi suomen kieltä. Sitten mukana on tulkki, joka auttaa lääkärin kanssa tapahtuvaa kohtaamista toimimaan. Asioimistulkkaus on aika yleistä, mutta sitten on olemassa konferensseja ja kansainvälisiä tilaisuuksia, joissa voi olla simultaanitulkkausta, joka on sitten toisenlaista. Ollaan esimerkiksi EU:ssa. Monet tietävät tällaiset isot organisaatiot, kuten EU tai YK, joissa käytetään simultaanitulkkeja.  

Juha: Gun-Viol, miten sitten esimerkiksi yritysten kanssa, siinähän tulee vastaavasti emoyhtiöt, tytäryhtiöt, työntekijöitten tapaamiset. Useasti siinä on välissä kielimuuri. Omistaja on Kiinasta, Saksasta tai jostain muualta. 

Gun-Viol: Joo. Nämä ovat tällaisia tyypillisiä tilanteita, joissa voi tarvita tulkkeja, jotta vaikkapa johto pystyy työntekijöiden kanssa keskustelemaan tai sitten yrityksen sisällä on eri asiantuntijoita, jotka toimivat tietyissä tehtävissä, pystyvät keskustelemaan vastaavan henkilön kanssa. Vaikkapa Kiinassa, kuten mainitsit. Yleensäkin voisi kai sanoa, että moni ihminen saattaa törmätä tulkkaukseen nimenomaan työssään. Sari mainitsi jo terveydenhuollon, mutta esimerkiksi opettajallakin vanhempainkeskustelussa saattaa olla tulkki mukana. Poliisi käyttää tulkkeja, oikeuslaitos yleensä. Tämä merkitsee sitä, että oikeastaan kuka tahansa voi olla tilanteessa, jossa hän ammattinsa puolesta törmää tulkkaukseen. Mutta toisaalta, myös ihan vapaa-ajalla, harrastuksissa voi olla tulkkausta. Seurakunnat käyttävät aika paljon tulkkausta, sielläkin kuulee ja näkee tulkkausta. Ajattelen, että itse matkustaa ja sattuu olemaan liikenneonnettomuuden todistajana ulkomailla. Silloin itse myös ehkä sen selvittelyssä pääsee tai joutuu viestimään tulkin kautta.  

Juha: Nykyään käytetään myös jonkun verran, ilmeisesti kustannussyistä, puhelintulkkausta. Tietysti myös nyt varsinkin korona-aikana on käyty Zoomin ja Teamsin, mitä näitä värkkejä nyt on, välityksellä palavereja, niin siihen saadaan tulkki väliin. Mitens te näihin suhtaudutte? 

Sari: No, näistä on jonkin verran tutkimusta tehty ja valitettavaa on se, että tulkkaus on aina haastavampaa, jos sen joutuu tekemään niin, että ei olla samassa paikassa läsnä, koska ihmisten välinen viestintä kuitenkin pohjautuu niin paljon myös eleisiin, ilmeisiin ja äänenpainoihin. Varmaan aika monet ovat viimeisen, mitä nyt sanoisin, puolentoista vuoden aika, päässeet Zoomia ja Teamsia, tällaisia videovälitteisiä keskusteluja käymää ja huomaa sen, että ei se ihan samanlaista ole, vaikka näkeekin sen toisen ihmisen.  

Sama on myös tulkkauksessa, kun viestin välittäminen, toisen kielen ja kulttuurin ymmärtäminen ihmisen viestinnän kautta vaatii kuitenkin ei vain sellaista sanallista sisältöä vaan myös ihmisen muuta viestintää ja sen tulkintaa. Sen takia tällaiset etälaitteet, vaikka nyt tavallaan ovat käteviä ja helpottavat joitakin tilanteita ja ovat kustannustehokkaita kuten sanoit, mutta se itse tulkkaus on haastavampaa ja tavallaan tulkkauksen peruspointti, se että ihmiset ymmärtävät toisiaan, käy haastavaksi hommaksi silloin myös. 

Juha: Eli tässä vähän kuin säästetään väärässä paikassa, jos pannaan puhelintulkki asialle eikä oteta kasvokkain, jolloin saataisiin koko tilanne ja kanssakäyminen haltuun tavallaan kerran. 

Gun-Viol: Joo, ainakin voi sanoa niin, että puhelintulkkaukseen ei kannata turvautua silloin, jos kyseessä on hankala, monimutkainen asia. Jotkut yksinkertaisemmat asiat saattavat kyllä sujua ihan hyvin, joissa on vaikkapa selkeää tiedon vaihtamista, mutta kun puhutaan ihmisen terveydestä, tunteista, jos tilanteessa on useampia henkilöitä mukana, niin että tämä tilanne on vaikea hallita, vaikkapa Zoomin välityksellä, niin silloin kannattaa vakavasti harkita, että pyytäisi ja tilaisi tulkin paikan päälle. 

Juha: Ovatko viranomaiset pyrkineet käyttämään tätä esimerkiksi maahanmuuttajien tai pakolaisstatusta haluavien ihmisten haastattelussa? 

Gun-Viol: Varmaan on viranomaisiakin, jotka ovat tottuneet käyttämään tulkkia. Heillä on ehkä hyvä näkemys siitä, mihin etätulkkaus sopii, mutta varmasti ongelmatilanteitakin on. Turvaudutaan etätulkkaukseen liian helposti, koska saadaan nopeammin etätulkki paikalle. Joten ei se ongelmatonta ole, aivan oikea olettamus tässä kysymyksessä oli. Joskus turvaudutaan puhelintulkkaukseen silloin, kun se ei ole paras ratkaisu. 

Juha: Miksi tulkkaus sitten on tarpeellista, kun sitä kone ei voi hoitaa ja sitten jos ajatellaan sitä, että kaksi kieltä kohtuullisesti hallitsevaa ihmistä voisi hyvin kommunikoida sillä kielellä, mitä kumpikaan ei kauhean hyvin osaa. Mihin tämä johtaisi, jos tulkkia ei olisi? 

Gun-Viol: Helposti se johtaisi varmaankin väärinkäsityksiin, johtaisi siihen, että kumpikaan osapuoli ei saisi sanotuksi ihan sitä mitä haluaa. Vaikka hallitseekin kieltä hyvin, niin jos joutuu puhumaan asioista, jotka liittyvät tunteisiin, joissa vivahteet ovat myös tärkeitä, niin silloin jokainen varmaan ymmärtää, että sellainen hyvä tai vähän huonompi kielitaito ei siihen riitä. Kun puhutaan tulkkaustilanteesta, niin monesti ne liittyvät ihmisen oikeuksiin, terveyteen, jos kyseessä on asioimistulkkaustilanteita. Toisaalta liikeneuvotteluissa tai poliittisissa neuvotteluissa, niin siinäkin yhtä samalla tavalla vivahteet ovat tärkeitä. Ei saa syntyä väärinkäsityksiä. Ei saa olla suurin piirtein oikein sanottu asia, vaan pitää olla täsmällisesti oikein ilmaistu. 

Juha: Tässähän voidaan päätyä myös semmoiseen ajatukseen, että jos tulkki ei ole tehtäviensä tasalla, jos tulkkaamiseen käytetään henkilöä, joka osaa kieltä, mutta ei ole ammattitaitoinen tulkki, niin hän voi pahimmassa tapauksessa valtionpäämiesten neuvotteluissa synnyttää sodan.  

Sari: No näin voidaan ainakin ehkä olettaa, että pahimmassa tapauksessa voi jotakin sellaista sattua. Tällaisia tarinoita ei onneksi ehkä hirveästi ainakaan tutkimuskentällä liiku. Tähän haluaisin vielä täydentää, että kun Gun-Viol puhui tunteista ja vivahteista, jotka ovat todella tärkeitä. Arkikielen taito, jollaista useimmilla suomalaisilla on vaikkapa englannista, pärjää kielen kanssa tosi hyvinkin, jos menee ravintolaan tai matkustelee. 

Mutta sitten kun tosiaan puhutaan jostakin traumaattisesta kokemuksesta, joita asioimistulkkaustilanteissa voi tulla tai sitten toisaalta, jos on tilanteita, että tarvitaan jonkin erikoisalan terminologiaa tai jonkin todella monimutkaisten käsitteiden hallintaa ja niiden selittämistä vieraalla kielellä, niin ammattitaitoisella tulkilla on siihen työkaluja, miten lähteä selittämään tälle toiselle osapuolelle vieraalla kielellä tai ylipäänsä kielten välillä. Tällaisia asioita, miten ottaa asioista selvää, että pystyy tulkkaamaan vaikkapa kahden asiantuntijan välistä keskustelua alasta, joka ei oikeasti ole itselle tuttu, niin tällaisella peruskielitaidolla siihen ei valitettavasti kauhean hyvin pysty. 

Juha: Sekin varmasti tuo haasteitta, jos mukana on kehitysvammainen ihminen, jonka kanssa asioidaan terveysviranomaisten, lääkärien tai vastaavien kanssa tai sosiaaliviranomaisten kanssa myös.  

Gun-Viol: Näin on, että siinä tapa viestiä saattaa olla vaikka lääkärille hankala ja silloin meillä voi olla puhevammaisten tulkki joka on tilanteessa mukana auttamassa ja ymmärretään puolin ja toisin, mitä sanotaan. Mutta pitää muistaa, että tulkki ei ole esimerkiksi lääkäri, vaan lääkäri esittää asiat, hän on asiantuntija, tulkki välittää nämä asiat. Samoin kehitysvammainen on oman asiansa asiantuntija. Hän kertoo, niistä tulkki välittää asiat, mutta hän ei vaikkapa puhu kehitysvammaisen puolesta, vaan välittää kehitysvammaisen viestin, jonka tämä kehitysvammainen on tuottanut joko puheella tai jos on puhevammainen, käyttäen jotain muuta apuvälinettä, kuvia tai muuta viestintään liittyvää. Tulkki myös niiden avulla välittää viestin lääkärille.  

Juha: Tässähän on hirveän vaikea välillä tietää toisen osapuolen, joka on tulkattavana, [ajatuksista], jos hänellä on kehitysvamma, joka saa hänet toimimaan jollain tietyllä tavalla, tulkin pitää ymmärtää se. Samalla tavalla tulkin pitää ymmärtää maahanmuuttajataustaisen ihmisen kulttuuri, että hän pystyy tulkitsemaan ja välittämään juuri oikean viestin. Juuri kuten sanoit, Gun-Viol.  

Gun-Viol: Näin on, ja nimenomaan ammattitulkki on sekä kielen että kulttuurin asiantuntija. Hän myös ymmärtää kummankin osapuolen kulttuurista riittävästi, jotta hän pystyy välittämään viestin oikein. Tärkeää on kuitenkin muistaa, että tulkki ei omasta takaa tavallaan selitä asioita, hän välittää viestin, minkä osapuolet tuottavat, joten tulkki ei lähde siihen lisäämään omia kuvauksia asioita tai selityksiä, vaan tarkoituksena on, että osapuolet keskustelevat keskenään. Jos tuntuu siltä, että eivät ymmärrä jotain asiaa, he kysyvät toisiltaan. Joskus harvoin tulkki ehkä joutuu pyytämään tulkin puheenvuoron erikseen, jos hän haluaa selittää jotain asiaa, mutta silloin hän myös kertoo kummallekin osapuolelle, mistä hän käyttää tulkin puheenvuoroa. Hän ei omatoimisesti mitään lisää heidän tietämättään siitä.  

Juha: Kuuntelet siis tällä hetkellä puhetta tulkkauksesta. Miksi tulkkaus on tuiki tärkeää. Puhujina yliopettaja Diakista, Gun-Viol Vik ja kääntämisen ja tulkkauksen yliopistonlehtori Tampereen yliopistosta, Sari Hokkanen. Tuossa jo sivusimme aihetta, aika rankastikin, mutta mennään vielä siihen, mitä tulkilta sitten vaaditaan. Mitä pitää osata, jos lähtee tulkkaamaan? Sari. 

Sari: No me olemme tässä jo sivunneet joitain asioita. On tullut esille se, että tulkin täytyy osata tietenkin molemmat tai kaikki työkielensä. Monipuolista kielitaitoa. Tarvitaan kulttuurikompetenssia. Sitä, että ymmärtää myös omiin työkieliinsä liittyvät kulttuurit hyvin. Tarvitaan kykyä hakea tietoa. Tiedonhakutaitoja, kun menee vaikka uuteen tilanteeseen, että osaa ottaa selvää niistä asioista, jotka auttavat tulkkaamaan tilannetta. Vaikkapa se, että menee johonkin konferenssiin ja ottaa selvää sen aiheesta, erikoisalan terminologiasta.  

Mutta sitten yksi asia vielä, jota ei vielä tullut tässä mainittua on se, että tulkilta vaaditaan sellaista todella rankkaa keskittymistä. Tulkkaus on kognitiivisesti semmoinen aika haastava asia tai haastava toiminto ja myös se on yksi syy, miksi kuka tahansa kielenosaaja ei välttämättä jaksa tulkata kovin pitkään. Koulutus, harjaantuminen ja kokemus auttavat siinä, että pystyy keskittymään ja keskittyneesti kuuntelemaan. Ei vain osapuolten sanoja, vaan myös niitä vivahteita, puoliksi jääneitä lauseita ja sellaista. Pystyy tarkasti välittämään sen toiselle kielelle ja vaikkapa kahden puhutun kielen yhtäaikainen käsitteleminen, kuunteleminen ja tuottaminen, ymmärtäminen, tulkitseminen, se on todella raskasta.  

Monesti puhutaan esimerkiksi simultaanitulkeista, jotka yhtä aikaa kuuntelevat lähdepuhetta jollakin kielellä ja samaan aikaan tuottavat jollekin toiselle kielelle sitä samaa asiaa. Tulee tietenkin pieni viive, kun tulkki tulkitsee, mitä tässä nyt ollaan sanomassa ja sitten tulkkaa sen toiselle kielelle, mutta se, että yhtä aikaa kuuntelee ja puhuu, käsittelee kahta kieltä tavallaan samanaikaisesti, niin se on rankkaa kognitiivisesti. Sen takia esimerkiksi tällaiset ammattisimultaanitulkit työskentelevät pareittain. Ensinnäkin, jotta välillä pystyy antamaan toiselle sen vuoron, mutta toisaalta myös siinä tarvitaan taukoja ja monesti ihmiset, jotka työskentelevät tulkin kanssa tai ovat tulkin asiakkaina eivät ehkä ymmärrä sitä, että miten kognitiivisesti haastavaa se onkaan. Kun puhuin tästä simultaanitulkkauksesta, niin sellainen kaksikymmentä minuuttia on aika maksimi, minkä yhtämittaisesti pystyy simultaanitulkkaamaan ennen kuin antaa parille vuoron. Taukoja pitää olla aika paljon 8 tunnin työpäivän lomassa ja 8 tuntia aktiivista tulkkausaikaa on aika yli-inhimillistä. 

Juha: [naurahdus] 

Sari: Ei siihen välttämättä kukaan pystykään, mutta tämmöiset asiat ovat sellaisia, jotka eivät välttämättä tule heti mieleen, kun ajattelee tulkkausta. Mutta koulutus ja kokemus, niin kuin sanoin, auttavat siinä, että ikään kuin aivot harjaantuvat vaikkapa simultaanitulkkaukseen tai yhtä lailla konsekutiivitulkkaukseen, jossa pidetään taukoja ja tulkki tulkkaa ja sitten taas puhuja puhuu. Yhtä lailla sekin on todella intensiivinen vuorovaikutustilanne, mikä haastaa ihmisen kognitiota. 

Juha: Mitens sitten tämmöiseen hiukan, miten nyt sanoisin, semmoiseen varsin vaativaan touhuun, varsin vaativaan ammattiin voi valmistautua? Miten siihen voi kouluttautua? Gun-Viol? 

Gun-Viol: Tärkeätä on tietysti, että tulkki hallitsee nämä työskentelytekniikat. Näitä opitaan koulutuksen kautta. Myös tulkkauksen etiikka on tärkeä, koska tulkki toimii monesti hyvin läheisesti ihmisten kanssa ja hän saa kuulla asioita, jotka ovat hyvin omakohtaisia näille ihmisille. Sen takia koulutuksessa nimenomaan panostetaan paljon siihen etiikan opettamiseen, eettisten asioiden käsittelyyn ja tulkeilla on myös oma ammattietiikka, joka tukee heitä erilaisissa valinnoissa, koska heidän pitää nopeasti päättää tulkkaustilanteissa, miten nyt toimin, jotta nyt toimisin eettisesti oikein.  

Myös mainitsin työskentelytekniikat: miten nyt toimin, jotta saan tämän viestin välitettyä oikein. Koulutusta tähän ammattiin sitten tarjotaan suomessa eri tasoista. Meillä on toisen asteen koulutusta, asioimistulkin ammattitutkintona. Meillä on ammattikorkeakoulututkintoja ja silloin kyseessä on asioimistulkkaus. Lähinnä maahanmuuttajakielet–suomi ja ammattikorkeakouluissa voi opiskella myös viittomakielen tulkiksi ja puhevammaisten tulkiksi. Nämä ovat laajimmat tulkkikoulutukset Suomessa. Kestävät 3,5 tai 4 vuotta. Yliopistossa pystyy opiskelemaan tulkkausta. Silloin tätä opetusta tarjotaan niissä yliopistoissa, joissa on käännöstieteen opintoja muutenkin, joten tulkkaus liitetään käännöstieteen opintoihin ja laajuus saattaa vaihdella eri yliopistojen välillä.  

Jos puhutaan kielistä, niin maahanmuuttajakieliähän on Suomessa satoja ja koulutuksessa on myös ollut mukana varmaan kymmeniä jopa satoja eri kieliyhdistelmiä Suomessa tässä vaiheessa, joten eri kielten tulkkeja kyllä löytyy, koulutettujakin tulkkeja. Yliopistoissa sitten perinteisesti on ollut näiden vaikkapa suurten eurooppalaisten kielten tulkkikoulutusta tai tulkkausopetusta: englanti, ranska, saksa, venäjä, espanja ehkä. Mutta pikkuhiljaa siirrytään varmaan siihen, että arabian kieli tai kiina, japani, saattavat olla mukana näissä tulkkauskielissä. Kyllä yliopistot, kuten ammattikorkeakoulut ja muut kouluttajat pyrkivät vastaamaan niihin tarpeisiin, jotka yhteiskunnassa ovat. Oikeustulkkaushan on erikoisala, jota voi opiskella myös eri tasoilla Suomessa ja voi erikoistua oikeustukkaukseen. Tämä on tärkeä, koska oikeustulkkaus tietysti on sekä sanastoltaan, sisällöltään hyvin vaativa ja siksi on hyvä, että pystymme vaatimaan erikoistumiskoulutuksia nimenomaan siihen.  

Juha: Teillä on paitsi nyt tutkijana, opettajina myös ihan kokemusta tukin työstä käytännöstä. Minkälaista tämä työ on? Tuossa simultaanitulkkaus tuli jo aika hyvin esitettyä ja todettua, että se on aikamoista myllerrystä pään kanssa. Itse tiedän sen siitä, että olen joskus yrittänyt niin sanotusti simultaanikääntää haastattelemaani englanninkielistä tai ruotsinkielistä kirjailijaa siinä lavatilanteessa tai lähetystilanteissa. Ei se nyt kauhean hyvin ole mennyt. Vaikka olen kielitaitoinen, niin en ole tulkki. Tässä on just ilmeisesti se yksi iso ero. Aikamoista hommaahan se on. 

Sari: Aikamoista hommaa se on. Se on mukaansatempaavaa hommaa. Mä puhuin tässä simultaanitulkkauksesta, Gun-Viol voi sitten täydentää asioimistulkkaustilanteista enemmänkin, mutta simultaanitulkkausta kun tekee, niin se on vähän semmoista, kuin hyppäisi liikkuvaan junaan. Siinä on adrenaliinia ja se on kauhean kiehtovaa. Mulla itsellä on kokemusta ehkä eniten juuri simultaanitulkkauksesta ja erilaisista konferenssitilanteista. Toisaalta ehkä ne munkin kokemukset kuvaavat tulkkien kokemuksia siinä mielessä, että tilanteet vaihtelee todella paljon. Se on myös ehkä yksi työn hyvistä puolista, että pääsee todella erilaisiin tilanteisiin: pääsee kuuntelemaan ja oppimaan todella erilaisista asioista, kun valmistautuu vaikkapa kunnallistekniikan konferenssiin. Kyllä siinä tulee aika paljon opiskeltua kunnallistekniikkaa suomeksi ja englanniksi, minä tulkkaan paljon suomen ja englannin välillä, tai sitten voi olla ihan toisenlaisia tilanteita. Vaikkapa seurakunnassa tulkannut tai sitten vaikkapa verkostomarkkinointitilaisuudessa tullut tulkattua tai näyttelijätyön konferenssia, jotka ovat kauhean erilaisia mutta kauhean kiinnostavia.   

Juha: Joo, et ole teoreettiseen fysiikkaan törmännyt tulkatessa? 

Sari: [naurahtaen] No en ole vielä, mutta mielelläni voisin kyllä mennä! 

Juha [naurahtaa samanaikaisesti] 

Sari: Mua kiinnostaa teoreettinen fysiikka. Mutta sitä tulkatessa pitäisi ehkä olla vielä lukiofysiikkaa parempi tietotaito, pitäisi varata valmistautumiseen ainakin tosi paljon aikaa.  

Juha: [naurahtaen] Mitens Gun-Viol? 

Gun-Viol: Joo, voisin jatkaa siitä, mitä Sari sanoi. Kyllähän se on hyvin vaihtelevaa. Omassa työssäni tulkkina olen törmännyt siihen, että yhtenä päivänä on [aiheena] vaikkapa uusiutuva energia ja toisena silmäsairauksia ja sitten on sikataloutta ja eri päivinä eri teema. Niihin sitten perehdytään. Myös koko se konferenssitulkkina [toimiminen], joskus liikkuu ihan aivan muualla, kuin siellä kokous- tai konferenssihuoneessa. Voi päästä, jos tutustutaan kaivostoimintaan, niin mennään siihen kaivokseen ryhmän kanssa ja tutustutaan siihen. Silloin myös konferenssitulkki saattaa tulkata konsekutiivisesti, siis peräkkäistulkkausta, siellä opintokäyntien aikana tai sitten mennä johonkin laboratorioon katselemaan uusia keksintöjä ja mitä on kehitteillä, vaikkapa sitten energia-alalla.  

Jokainen tulkkihan joutuu valmistautumaan, se tuli jo tässä aikaisemmin esille, ja tämä koskee sekä konferenssi- ja kokoustulkkeja että asioimistulkkeja. Silloin pitää muistaa, että on tärkeä, että tulkille myös annetaan materiaalia liittyen tulevaan tilanteeseen. Esimerkiksi en ole silmäsairauksien asiantuntija ennetään, mutta jos saan vaikkapa aiheen, saan materiaalia niiltä asiantuntijoilta, jotka aikovat puhua silmäsairauksista, niin silloin pystyn perehtymään asiaan sille tasolle, että pystyn välittämään viestin. Se ei merkitse sitä, että itse osaisin auttaa silmäsairasta potilasta, mutta ymmärrän sen asian riittävän hyvin. Samoin myös asioimistulkkauksessa, jos tulkki menee mukaan lääkärin vastaanotolle, kunhan hän tietää, mistä sairaudesta on kyse, hän pystyy valmistautumaan myös sen perusteella. Nimenomaan se, että yhteistyö toimeksiantajan kanssa toimii niin, että tulkille toisaalta annetaan riittävästi tietoa tulevasta tilanteesta ja kuten Sari tässä sanoi, että myös sovitaan vaikkapa tauoista, jos tiedetään, että on pitkä päivä tulossa, niin se on hyvin tärkeää.  

Konferenssitulkki pitää tauot silloin kuin muutkin pitävät taukoja, koska konferensseissa kaikki tarvitsevat kahvia. Mutta jossain oikeussalissa tulkki voi joutua tulkkaamaan hyvin pitkiäkin rupeamia, koska tilanne ei oikein anna myöten. Ei kannata just kello kahdelta pitää sitä kahvitaukoa, koska se ei ole asian edun mukaista. Silloin pitää vain sopia etukäteen, mahdollisuuksien mukaan, että pidetään kuitenkin taukoja silloin, kun se on mahdollista, jotta tulkkikin jaksaa sen pitkän päivän. 

Juha: Ottaako työnantaja tämän huomioon? Tämähän tarkoittaa sitä, että tulkeilla menee hirveästi aikaa tähän etukäteisvalmistautumiseen ja sitten tuo sen ammattitaidon eli se pitäisi näkyä myös palkassa. Laadukasta tulkkauksesta pitäisi maksaa asiantuntijatyön tasoista korvausta.  

Gun-Viol: Nimenomaan näin. Tässä on ehkä ero kyllä. Sanoisin, että konferenssi- ja kokoustulkkauksessa ehkä paremmin ymmärretään sekä materiaalin antaminen että se, että tulkin pitää saada valmistautua, mutta samalla tavalla se pätee jokaiseen tulkkaustilanteeseen. Tulkin pitää saada valmistautua, jotta hän hallitsee sanaston, jotta hän ymmärtää sen asian, miten sitä asiaa käsitellään siinä tilanteessa.  

Valitettavasti on kyllä niin, että asioimistulkkauksessa tätä ei ehkä ihan täysin ymmärretä Suomessa tällä hetkellä, vaan meillä on kilpailutuksia ja helposti on niin, että hintaan kiinnitetään liikaa huomiota. Ei varmisteta, että saadaan näin ammattitaitoisia, koulutettuja tulkkeja, joille pitäisi maksaa asiantuntijan palkkaa, koska he ovat asiantuntijoita. He varmistavat, että tämä viestintä sujuu oikein. Se on täsmällistä, sitä ei tarvitse korjata, jos se on kerralla saatu toimimaan kunnolla. Tässä pitäisi myös niiden pohtia tästä näkökulmasta tätä asiaa, jotka tilaavat tulkkeja ja jotka kilpailuttavat tulkkauspalveluita. 

Juha: Voiks kone koskaan korvata tulkin? 

Gun-Viol: Kyllähän kaikenlaisia puhetta kääntäviä laitteita nyt jo on ja niistä kuulija näkee mainoksia ja kyllä tietysti joihin tilanteisiin voidaan käyttää niitä. Vaikkapa turistimatkalla Kiinassa, jos on tarvetta kysyä jotain. Niin ehkä sellainen kääntävä laite, sovellus on ihan hyvä siihen. Tai sitten ihan selkeissä asioimistilanteissa, jossakin hotellissa tai varaa ajan jossain, niin ehkä. Sitten tällainen laite hoitaa sen riittävän tarkasti. Mutta ihmisten puheessa ja viestinnässähän on paljon muutakin, kuin pelkästään tietoa. Siinä on erilaisia nyansseja, on tunteita, saattaa olla huumoria, ironiaa, kulttuuriin liittyviä asioita, äänenpainoja. Ainakaan toistaiseksi laitteet eivät kyllä pysty näitä välittämään, joten paljon on sellaista tulkkausta, johon ei nyt eikä todennäköisesti lähitulevaisuudessa pystyttäisi sanomaan, että kone korvaa sen tulkkauksen. Tämä liittyy sekä puhuttuihin kieliin että viittomakieleen. 

Juha: Palataan näin lopuksi vielä tähän, mistä lähdimme: miksi tulkki ja tulkkaus on tuiki tärkeää? Pyytäisin teiltä kolme asiaa, jotka kertovat ja vetävät ikään kuin tämän asian yhteen. 

Gun-Viol: Jos vaikkapa lähdetään siitä, että Suomi kansainvälistyy ja maailma kansainvälistyy. Meillä on yhä enemmän tarvetta keskustella ihmisten kanssa, joiden kanssa meillä ei ole yhteistä kieltä. Meillä voi olla tarve tai meillä voi olla halu keskustella heidän kanssaan. Kun puhutaan monikielisyydestä, niin pitää myös muistaa se monikulttuurisuusasia. Vaikka osaisin englanniksi, hyvällä tai huonolla englannilla saada asiani jollakin tavalla selvitettyä, niin se ei välttämättä riitä, vaan myös se kulttuurientuntemus saattaa olla hyvin tärkeää siinä viestinnässä. Kuten sanoin jo äsken, että jos asiat menevät kerralla oikein, niitä ei tarvitse korjata. Se on tärkeä asia.  

Sari: Toinen sellainen tärkeä pointti, miksi tarvitaan tulkkausta, on se, että väitän, että suomalaisella yhteiskunnalla ei ole varaa jättää syrjään niitä, jotka eivät puhu suomea. Koska esimerkiksi sitten myöhemmästä mahdollisesta syrjäytymisestä aiheutuvat kulut ovat sekä yhteiskunnalle että ihan sitten inhimillisesti… Siitä tulee liian kallis loppulasku. Ihmisiä pystytään kohtaamaan yhteiskunnan eri palveluissa eri tasoilla aikaisin ja niin kuin Gun-Viol sanoi, kerralla oikein. Se säästää siellä loppupäässä todennäköisesti kustannuksia. 

Gun-Viol: Sari tässä mainitsi sen inhimillisyyden ja ihmisenä olemisen. Tässä voisin myös kolmantena ehkä mainita, että ihmisellä on oikeus tulla ymmärretyksi. Hänellä on oikeus tulla osaksi sitä yhteiskuntaa, jossa hän elää ja toimii. Se on myös tärkeä syy, miksi on tarpeellista käyttää tulkkauspalveluita. 

Juha: Kiitoksia Gun-Viol Vik ja Sari Hokkanen. Tämä oli tämä jakso ja podcast ”Miksi tulkkaus on tuiki tärkeää?”. Seuraava podcast tässä Käännetään rautalangasta -sarjassa on sitten aiheen kimpussa, joka tällä hetkellä keskusteluttaa ympäri maailmaa ihmisiä: ”Kuka saa kääntää ja ketä?”