Mielipidekirjoitus: Tekoäly ei poista kielimuuria napin painalluksella

Kuka varmistaa, mitä tekoäly ”tiedottaa” vaikkapa suomesta hepreaksi?

Median tuntijat pohtivat tekoälyn käyttöä journalismissa (HS 6.4.). Jutussa esitettiin harhakäsitys, jonka mukaan kielimuuri ylitettäisiin tekoälyllä napin painalluksella. Näinhän tekoälyä markkinoidaan. Ja toki sillä saadaan aikaan tekstin näköinen sanajono.

Käännöstarpeita on kuitenkin niin moninaisia, että tekoälyn käyttö vaatii harkintaa. Jos teksti julkaistaan, osaavimmin harkinnan tekee käännösviestinnän asiantuntija. Ymmärrystä tekoälyn käytöstä kääntämiseen, niin sanottua tekoälylukutaitoa, tarvitaan silti kaikissa asiantuntijatöissä.

Tekoäly palvelee monia käännöstarpeita, joihin ei muutenkaan palkattaisi ammattilaista. Ehkä tämä saa ajattelemaan, että tekoälyllä hoituisivat ”koko maailman mediasisällöt” kaikilla kielillä – ”napinpainalluksella”. Eivät hoidu, eivät edes suomi–englanti-kieliparissa. Eivätkä vain siksi, ettei tekoäly ymmärrä itse asiaa. Jos esimerkiksi kieltosana jää siltä pois, asia kääntyy päälaelleen. Kuka varmistaa, mitä tekoäly ”tiedottaa” vaikkapa suomesta hepreaksi?

Median tekstilajien ja viestintätarkoitusten kirjo on valtava. Uutisetkaan eivät ole vain faktaa: niillä on maantieteellinen, jopa geopoliittinen näkökulma aiheeseen ja oletukset lukijoista ja heidän tiedontarpeestaan. Muiden kuin mediatekstien tarkoitukset ja pituudet vaihtelevat sitäkin enemmän, juridisista ja muista erikoisalan teksteistä kaunokirjallisiin ja audiovisuaalisiin teoksiin.
Julkaistavissa teksteissä ei ole kyse vain sisällöstä, vaan ennen muuta siitä, miten teksti muotoillaan. Sama pätee niiden käännöksiin.

Ymmärrettävä tai edes sujuva kieli ei vielä tee tarvittavaa käännöstä. Tarvitaan muutoksia, jotta viesti välittyisi. Kun kieli vaihtuu, vaihtuvat myös kulttuuri, viestintäkäytänteet, viestin vastaanottajat, usein myös vastaanottotilanne.
Muutoksen ja ”samuuden” välillä tasapainoilu on osa ammattiosaamista, jota tekoälyllä ei ole. Siksi tekoälyn tuotoksen jälkikäteinen tarkistaminen vaatii usein paljon muuta kuin vain yksittäisten faktojen ja kielen tarkistamista. Se on tutkitusti työlästä eikä aina johda edes välttävään tulokseen. Jälkieditointi ei olekaan aina tekoälyn paras käyttötapa.

Mediasisältöjen kääntäminen on osa mediasisältöjen tuottamista, vastuullista toimintaa. Siinä tarvitaan osaavaa ihmistä. Tekoälyn ohjaaminen sekä tuotosten arvioiminen edellyttävät kielen ja käännösviestinnän asiantuntemusta. Ammattilaiset voivat hyödyntää tekoälyä kääntämiseen myös paljon jälkieditointia monipuolisemmin ja hedelmällisemmin – tai olla hyödyntämättä, alasta ja tekstistä riippuen.

Helsingin Sanomien juttu oli otsikoitu: ”Tekoäly tekee vaikka mitä, mutta ajatella se ei osaa”. Olemme samaa mieltä.

Hanna Gorschelnik
toiminnanjohtaja
Kieliasiantuntijat ry

Tiina Holopainen
yliopisto-opettaja
Turun yliopisto

Jenni Kavén
toiminnanjohtaja
Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto

Mielipidekirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomissa 14.4.2025.