Kääntäjä on kriitikoista julmin – runojen suomennoskilpailu

T. S. Eliotin Waste Landin Yrjö Kaijärven suomennoksen ensimmäinen säe ”Huhtikuu on kuukausista julmin” on niin ikoninen runokäännös, että sitä harvemmin kuulee kritisoitavan. Eikä ensimmäisessä säkeessä olekaan mitään vikaa, mutta jatko tuntuu vähän akateemiselta ja aneemiselta alkuperäiseen verrattuna. Katsokaa vaikka:

April is the cruellest month, breeding
Lilacs out of the dead land, mixing
Memory and desire, stirring
Dull roots with spring rain.
Winter kept us warm, covering
Earth in forgetful snow, feeding
A little life with dried tubers.

Huhtikuu on kuukausista julmin,
se työntää sireenejä maasta,
sekoittaa muiston ja pyyteen,
kiihottaa uneliaita juuria kevätsateella.
Talvi piti meidät lämpiminä,
kietomalla maan lumeen ja unohdukseen,
kätkemällä elämän hivenen
kuiviin juurikyhmyihin.

Alkuperäisessä ropisevat ärrät kuin kylmä kevätsade talon kattoon, ja sanat kuin ”dead” ja ”dull” tuovat runoon paitsi rytmiä myös merkityssisältöä. Käännös on melko sanatarkka, mutta pyrkii turhaan korkealentoisuuteen – ”pyyde”, ”unelias”, ”hiven” - eikä siinä ole samanlaista särmää kuin alkuperäisessä.

Alla on yritys saada runoon enemmän ”potkua”. 

Aprillikuu on perkeleestä, se työntää
narsisseja mustasta maasta,  sotkee
muistot ja haaveet, sateellaan herättää
horteiset juuret.
Talvella oli lämmin, maan peitti
unohduksen lumivaippa, piti
kuivat mukulat elossa.

(Suomennos: Heikki Karjalainen)

Onko jokin runokäännös tuntunut sinusta vajavaiselta?

Onko sormiasi aina syyhynnyt kirjoittaa pölyttynyt klassikkokäännös uusiksi?

Nyt se on mahdollista! Käännä sopivan mittainen pätkä runosta, joka mielestäsi ansaitsee uuden käsittelyn, liitä mukaan alkuteos ja vanha käännös sekä perustelut, miksi uudelleen käännöstä tarvitaan. Parhaat vastaukset julkaistaan Kääntäjä+-verkkolehdessä, ja käännösten tehneiden kesken arvotaan kirjapalkintoja. 

Osallistu kilpailuun täällä. Vastausaikaa on juhannukseen.