Runojen uudelleenkääntämiskilpailun satoa: Juha Silvo
12.10.2017
Burbankilla matkaopas, Bleisteinilla sikari Tra-la-la-la-la-la-laire — nil nisi divinum stabile est; caetera fumus — gondoli pysähtyi, vanha palatsi oli siinä, miten ihastuttavaa harmaata ja vaaleanpunaista — vuohia ja apinoita, ja tuollainen karvakin! — niin kreivitär jatkoi eteenpäin, kunnes pääsi pienen puiston toiselle puolen, missä Niobe lahjoitti hänelle lipaston ja meni matkoihinsa.
Burbank pienen sillan yli päätyi pikkuhotelliin; prinsessa Volupine saapui, kanssaan herra lankesi.
Kuolinkellot pinnan alla musiikin veivät ulapalle: Herkulesta rakastanut oli jäänyt suojaa vaille.
Istriasta ratsut aamun rummuttivat akseliltaan. Naisen laiva verhot kiinni hehkui lahden yli iltaan.
Vaan tässä tyyli Bleisteinin: käynti, ryhti kumarainen kyynärpää, kämmen ulospäin, Chicagon wieninjuutalainen.
Alkulimastansa tiiraa mattasilmä pullottava Canaletton perspektiiviin. Ajan sydän suitsuttava
sammuu. Kerran Rialtolla. Rottalauma lymyilee, juutalainen kaiken alla. Turkisrahaa. Kuski hymyilee,
prinsessa antaa sinikalvaan sairaan käden, nousee portaita. Valot, valot, viihtymään hän auttaa sir Ferdinandia
(Klein). Ken leijonalta katkoi siivet, kyni turkkiaan? tuumi Burbank, mietti Aikaa, sen raunioita, lakejaan.
Alkuperäinen runo: T. S. Eliot
Aikaisemmat suomennokset: Ei ole tiedossa.
Perusteluni sille, miksi uudelleenkäännöstä tarvitaan, ovat seuraavat: Tähän runoon viitataan usein, kun halutaan perustella Eliotin antisemitismiä. Tämä on yksi hankalimmista Eliotin Poems/Ara Vos Prec -kokoelman mitallisista runoista.
|